Nausikaa

Pauliina Haasjoki: Nausikaa

Pauliina Haasjoki (s. 1976) on pitkän linjan runoilija, jonka esikoiskokoelma Ikkunassa on huone ilmestyi vuonna 1999. Tämä tuorein, Nausikaa, on jo Haasjoen kymmenes kokoelma. Nimi Nausikaa tuo minulle ensimmäisenä mieleen Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaä -elokuvan, joka on isoista Ghibli-elokuvista minulle tosin vieraimpia (se ei itse asia... Lue koko vinkki »
Musta

Maria Matinmikko: Musta

Maria Matinmikon väritrilogian avausosa Valkoinen (ntamo, 2012) sai laittamaan trilogian muutkin osat varaukseen. Seuraava oli tämä Musta (Mahdollisen kirjallisuuden seura, 2013). Onko tämä nyt sitten ylipäänsä runoutta? Kustantajan puolesta tätä kuvaillaan fragmentaariseksi romaaniksi. Ehkä tämän voi kuitenkin proosarunoudeksi laskea, sen verran r... Lue koko vinkki »
Valkoinen

Maria Matinmikko: Valkoinen

Vuonna 2013 Tanssiva karhu -palkinto voitettiin ensimmäistä kertaa esikoisteoksella. Palkinnon voitti silloin Maria Matinmikko (s. 1983). Valkoinen aloittaa väritrilogian, jonka myöhemmät osat ovat Musta (Mahdollisen kirjallisuuden seura, 2013) ja Värit (Siltala, 2017). Valkoinen on pääasiassa proosarunoa, toteavaa ja tarkasti havainnoivaa tekst... Lue koko vinkki »
Ehkä liioittelen vähän

Anja Erämaja: Ehkä liioittelen vähän

Rakkautta! Nyt ollaan rakkausrunojen äärellä, sillä Ehkä liioittelen vähän on ottanut aiheekseen todellisen klassikon. Mitä tulee mieleen rakkausrunoista? Ehkä jotain vähän imelää? Sellaisesta taitaa takakansikin varoitella: "Joskus huulten välistä karkaa jotain vaivaannuttavaa." Ei syytä huoleen! Anja Erämaja on taitava kirjoittaja ja kuvaa rak... Lue koko vinkki »
Pompeijin iloiset päivät

Juha Kulmala: Pompeijin iloiset päivät

Turkulaisen runoilijan Juha Kulmalan (s. 1962) neljäs kokoelma Pompeijin iloiset päivät tuntuu äijämäiseltä runoudelta. Siinä on rujoa karheutta, beat-runouteen viittaavaa sykettä, ehkä jotenkin yleisdarrainen vaikutelma: maailma näyttäytyy kokoelman nimen iloisten päivien sijasta sarkastisena, synkkänä ja epäreiluna vyörynä. Vyörytystä Kulmalan... Lue koko vinkki »
Tyhjyyden ympärillä

Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä

Tanssiva karhu -voittajissa on selvästi tapahtunut jonkunlainen sukupolvenvaihdos. Aki Salmela (s. 1976) on jo kolmas peräkkäinen 1970-luvulla syntynyt voittaja. Salmelan ura alkoi vuonna 2004 Kalevi Jäntin palkinnolla palkitulla esikoiskokoelmalla Sanomattomia lehtiä. Salmela on paitsi suhtkoht tuottelias runoilija, myös ahkera runouden suoment... Lue koko vinkki »
Pölyn historia

Veera Antsalo: Pölyn historia

Kun nyt olen runouden pariin sukeltanut, joudun valitsemaan vähän sokkona kirjastojen tarjonnasta. Tunnen varsinkin nykyrunoilijoita perin kehnosti, joten luettavaa valitsen milloin milläkin perusteella. Pölyn historia tarttui haaviin nimensä ja kauniiden kansiensa vuoksi. Jenny Saarelle (ei sukua) kiitos siis tästä! Pölyn historia on proosaruno... Lue koko vinkki »
Dogma

Saila Susiluoto: Dogma

Päätin lukea enemmän runoja. Mutta mitä? Tein nopean vierailun lähikirjaston runohyllylle ja sieltä ajauduin Saila Susiluodon kohdalle. Nimi oli tuttu hiljattain lukemastani Kehrä-romaanista, joten Dogma kauniin oransseine kansineen sai luvan tarttua matkaan. Kuinka satunnaisotannassa kävi? Dogma rakentuu kehykselle, jossa elokuvaohjaaja hakee a... Lue koko vinkki »
Grammata

A. W. Yrjänä: Grammata

A. W. Yrjänän runot eivät tule lautaselle valmiiksi katettuna, vaan ne kuin vaativat lukijaa ajattelemaan toisenkin kerran sekä ottamaan selvää tekstien henkilöistä ja paikoista – hyvä niin. Grammatan tekstejä tekee mieli kypsytellä ja antaa niille useampi lukukerta. Jälkimaku on hieno. Yrjänän runoissa kertoja voisi olla ikuinen löytöretkeilijä... Lue koko vinkki »
Lasinalaiskudos

Tarita Ikonen: Lasinalaiskudos

Tarita Ikosen, s. 1992, omaelämäkerralliset proosarunot jatkuvat tässä toisessa osassa. Alakynnessä elämää yhä, tosin nyt enemmän puolustuskykyisenä kuin ensimmäisessä Kylmyyden monologi -kokoelmassa, jossa mylläsi koulukiusaaminen pahimmillaan. Äiti juo ja vieraat miehet kodissa satuttavat sydänjuuria myöten. Elä siinä sitten yhteiskunnan odott... Lue koko vinkki »
Aamu meren rannalla

Claes Andersson: Aamu meren rannalla : sisäänhengitys, uloshengitys

Claes Anderssonin uudessa kokoelmassa vaihtelevat niin tunteet, aika kuin mittasuhteet. Se on kuin kävelisi huoneessa, joka on välillä omassa asunnossa, välillä ulkona suuressa maailmassa ja välillä omassa päässä. Toistuvia teemoja ovat lapsuus, isäsuhde sekä päivän uutisten aiheuttamat huomiot ja tunnereaktiot. Taide ja jalkapallo taas ovat kui... Lue koko vinkki »
Seitsemän enoa

Vilja-Tuulia Huotarinen: Seitsemän enoa

Runotarina seitsemästä enosta tai yhtä hyvin seitsemälle enolle. Kertoja elää kuin yhtä aikaa lapsuuttaan ja nykyhetkeä yrittäen kelata vuosia taaksepäin. Hän muistelee enoja, kirjoittaa heistä ja näkee jopa unia enojen puolesta. Enoilla on kuvaavat kutsumanimet kuten eno Ruusunpuna ja eno Viilinvalmis­taja. He ovat metsäläisiä ja maalaisia, mut... Lue koko vinkki »
Kaikki metrit ja puut

Kristiina Wallin: Kaikki metrit ja puut

Kaikki metrit ja puut on Kristiina Wallinin neljäs runokokoelma, mutta tämä on niistä ensimmäinen, jonka luin itse. Tekee välillä ihan hyvää tarttua myös näihin itselleni tuntemattomien kirjoittajien teoksiin, joko uusien suosikkien etsimisen tai tajunnan laajentamisen takia. Kirjassa on sekä proosarunoja että erilaisia tyyliltään moderneja runo... Lue koko vinkki »
Tiarnia-sarja

Pentti Saarikoski: Tiarnia-sarja

Pentti Saarikosken syntymästä on tänä vuonna kulunut 75 vuotta. Alkuvuodesta ilmestyi tämä yhteisnide Tiarnia-sarjasta eli samoissa kansissa on nyt runokirjat Tanssilattia vuorella, Hämärän tanssit ja Tanssiin kutsu. Hienoa, sillä näitä kirjoja on ollut vaikea löytää. Tietojen mukaan uusintapainoksia myös muista teoksista olisi tulossa myöhemmin. ... Lue koko vinkki »

Marguerite Yourcenar: Tulet

Marguerite Yourcenarin kokoelma on vereslihainen. Se on vaikea, hitusen sekava, vähintäänkin mielenterveysongelmainen. Se tuntuu elävältä vuosikymmenet kirjoittamisensa jälkeen. Samalla se tuntuu myös hyvin vanhalta. Yourcenarin aikoinaan sytyttämät tulet palavat edelleen ja valaisevat yhdeksän myyttisen hahmon kohtalot, nostavat ne kellumaan ajass... Lue koko vinkki »

Pilvi Pääkkönen: Saako lähettää terveisiä?

Saako lähettää terveisiä? on omalla tavallaan yllättävä runokirja. Kokoelmassa suurin osa on proosarunoja. Loput ovatkin hankalammin määriteltäviä ja ne ovat tämän kirjan parasta antia. Mitkään kirjan tekstit eivät siis näytä runoilta perinteisten runousoppien mukaan. Mutta toisaalta nykyäänhän runoiksi saa kutsua melkein mitä tahansa, mikä ei kuit... Lue koko vinkki »

Anja Erämaja: Kuuluuko tämä teille

Proosan muotoon asettuvat proosarunot ovat tehneet toista tulemistaan Suomessa 2000-kuluessa. Anja Erämajan kiitelty esikoinen Laulajan paperit on vuodelta 2005, ja samantyylistä proosarunoa jatkaa myös toinen runokokoelma. Kuuluuko tämä teille koostuu lyhyistä tekstikatkelmista, jotka soljuvat puheen rytmiin ja ovat siksikin helppoja lähestyä. ... Lue koko vinkki »

Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan

Kiehtovan nimen omaava runokokoelma vakuuttaa myös sisällöllään. Vajaaseen sataan sivuun mahtuu monenlaisia tapahtumia, jotka esitetään oivaltavasti ja tarkasti kuvattuna. Arki ja fantasia kulkevat alusta alkaen käsi kädessä. Hiukset vaihtavat väriä kertomuksen mukaan Runoissa on ironiaa, piikkejä, ja ainakin ympäristöasioiden tiimoilta kanta... Lue koko vinkki »

Anna Maria Mäki: Virginian vaatteet

Helposti ja mielellään luettava, mutta vaikeasti kuvattava teos. Vaikeasti tyyliltään, sillä tekstit liikkuvat mininovellien, proosarunojen ja tuokiokuvausten mailla, aidattomalla alueella. Tuli mieleen kuva-albumi, jossa on pitkät kuvatekstit, mutta itse kuvat muodostuvat tekstien myötä lukijan mieleen. Moni tarina vie menneeseen. Tarkkojen kuv... Lue koko vinkki »

Hannele Mikaela Taivassalo: Oi, tule katsomaan

"On vain loppu", ilmoittaa tämän kirjan takakansi. Ei muuta. Lopusta tässä onkin kyse. Heti aluksi tehdään selväksi loppu. "Oi, tule katsomaan, inhorealistisesti, läheltä: Ihmisen pään pirstaleita, pirstaleita, joissa on hiuksia, pirstaleita joissa kiiltelee kosteus." Tapahtuu siis rikos, oopperan lattialle ammutaan nainen, mies ampuu. Kuka ja k... Lue koko vinkki »