Väärän lajin laulut

Helena Sinervo: Väärän lajin laulut

Toinen Tanssivan karhun tuplavoittajista tähän mennessä on Helena Sinervo (s. 1961), joka voitti palkinnon ensimmäistä kertaa teoksellaan Ihmisen kaltainen vuonna 2001. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin tuomaristo nosti taas Sinervon teoksen parhaimmaksi. En ihmettele: Väärän lajin laulut on hieno runokokoelma. Runojen aihepiirit pyörivät paljon lin... Lue koko vinkki »
Tyhjyyden ympärillä

Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä

Tanssiva karhu -voittajissa on selvästi tapahtunut jonkunlainen sukupolvenvaihdos. Aki Salmela (s. 1976) on jo kolmas peräkkäinen 1970-luvulla syntynyt voittaja. Salmelan ura alkoi vuonna 2004 Kalevi Jäntin palkinnolla palkitulla esikoiskokoelmalla Sanomattomia lehtiä. Salmela on paitsi suhtkoht tuottelias runoilija, myös ahkera runouden suoment... Lue koko vinkki »
Ottaisit käteni, kummallista

Catharina Gripenberg: Ottaisit käteni, kummallista

Suomenruotsalainen Catharina Gripenberg (s. 1977) on runoilija, jota kehutaan kansiliepeessä yhdeksi Pohjoismaiden kiinnostavimmista nykylyyrikoista. Ainakin hänen runoutensa on kovasti palkittua. Tämä Ottaisit käteni, kummallista voitti Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 2007 ruotsinkielisenä (Ta min hand, det vore underligt, Schildts 2007), Kristii... Lue koko vinkki »
Gathandu

Kari Aronpuro: Gathandu

Kari Aronpuro (s. 1940) on, tietysti, näin tamperelaiselle tuttu mies. Pitkän uran niin runoilijana kuin kirjastonhoitajana tehnyt Aronpuro voitti Tanssiva karhu -palkinnon tällä 19. runokokoelmallaan vuonna 2006. Monenlaista palkintoa Aronpurolle on lastattu muuten vuosien varrella, niin yksittäisistä teoksista kuin koko tuotannosta. Tämä Gatha... Lue koko vinkki »
Largo

Ilpo Tiihonen: Largo

Kieli roikkuu, pitempänä kuin tappajakoiran läähätys.Aivan niin,on runoutta siksi ettemme jäisihampaisiin. Olen tanssinut karhujen kanssa jo vuoteen 2005, jolloin Tanssiva karhu -palkinto myönnettiin Ilpo Tiihosen (1950–2021) runokokoelmalle Largo. Tanssiva karhu ei ole ainoa palkinto, jonka tämä kokoelma voitti: se palkittiin myös Savonia-palki... Lue koko vinkki »
Olen tyttö, ihanaa!

Merja Virolainen: Olen tyttö, ihanaa!

Tätä Tanssiva karhu -voittajaa olen jo vähän odottanut. Kun runokokoelman nimi on Olen tyttö, ihanaa!, luvassa on pakko olla jotain mielenkiintoista. Monipuolisen kirjoittajan ja taiteilijan Merja Virolaisen neljäs kokoelma onkin oivallinen! Kokoelma alkaa ilahduttavalla sanaleikittelyllä, luomiskertomuksella, joka nojaa sanojen monimerkityksisy... Lue koko vinkki »
Olo

Lauri Otonkoski: Olo

Tanssiva karhu -voittajien listalla vastaan tulee ensimmäinen tuplavoittaja. Lauri Otonkoski voitti ensimmäisen Tanssivan karhunsa vuonna 1996 kokoelmalla Musta oli valkoinen. Seuraavan voiton toi tämä vuonna 2002 ilmestynyt runokokoelma, Olo. Huomattavan ytimekkäästi nimetty Olo on päiväkirja, jonka runot on jaoteltu kuukausittain ja nimetty pä... Lue koko vinkki »
Kimeä metsä

Aila Meriluoto: Kimeä metsä

Suomalaisen runouden kentällä ei ole monia Aila Meriluodon (1924–2019) kaltaisia nimiä. Jo esikoiskokoelmallaan Lasimaalaus (1946) läpimurron tehnyt Meriluoto on sittemmin julkaissut useita runokokoelmia, elämäkerrallisia teoksia ja romaaneja, joista tunnetuin on varmasti esikoisromaani Peter-Peter. Runokokoelmille tuli 1990-luvulla yli kymmenen... Lue koko vinkki »
Ihmisen kaltainen

Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen

Helena Sinervo on moneen kertaan palkittu ja tunnustuksia kerännyt runoilija, kirjailija, suomentaja ja ties mitä muuta – todellinen kielen monitaituri, siis. Runopuolella tämä Ihmisen kaltainen -kokoelma, Sinervon neljäs, nappasi Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 2001. Tämä on kovin moniääninen kokoelma. Sinervo kirjoittaa monin eri sävyin, eril... Lue koko vinkki »
Tomunhäikäisyvalo

Harri Nordell: Tomunhäikäisyvalo

Vuoden 2001 Tanssiva karhu -palkinto myönnettiin Harri Nordellin neljännelle runokokoelmalle Tomunhäikäisyvalo. Nordell ei ole mikään huomattavan tuottelias runoilija: ensimmäinen kokoelma ilmestyi jo 1980, kaksikymmentä vuotta ennen tätä neljättä. Mutta runous ei olekaan nopeuskilpailu tai liukuhihna, ja Nordell itse siteerasi Turun Sanomien haast... Lue koko vinkki »
Kun elän

Jyrki Kiiskinen: Kun elän

Tanssiva karhu -palkinto meni vuonna 2000 Jyrki Kiiskisen kokoelmalle Kun elän. Kokoelma koostuu kahdesta sarjasta. Maisema särkyneen tuulilasin takana kuvaa autoja ja auto-onnettomuuksia, Uneton yö puolestaan valvomista omassa vuoteessa aamuyhdestä seitsemään. Kiiskisen ilmaisu on rytmiltään napakkaa. Säkeet ovat lyhyitä, enimmäkseen kaksi- tai... Lue koko vinkki »
Mitta ja määrä

Anni Sumari: Mitta ja määrä

Anni Sumari voitti Tanssiva karhu -palkinnon vuonna 1998 tällä runokokoelmalla. Kun olen lukenut voittajia järjestyksessä, Mitta ja määrä asettuu vasten edellistä voittajaa, Mirkka Rekolan Taivas päivystää -kokoelmaa. Kuinka erilaisia nämä ovatkaan! Siinä missä Rekola oli aforistisen niukkasanainen, Sumarin runot polveilevat useamman sivun mittaisi... Lue koko vinkki »
Taivas päivystää

Mirkka Rekola: Taivas päivystää

Mirkka Rekolan (1931–2014) runokokoelma Taivas päivystää on runoilijan myöhäistä tuotantoa, ilmestynyt yli 40 vuotta esikoiskokoelman jälkeen. Se palkittiin Tanssiva karhu -palkinnolla vuonna 1997 ja siksi se on nyt minunkin käsissäni. Rekola oli nimenä tutuimmasta päästä Tanssiva karhu -voittajia; vaikka en ole runoutta juuri seurannut, Rekolan... Lue koko vinkki »
Taivas avoin sinussa

Bo Carpelan: Taivas avoin sinussa : Valitut runot 1984–2001

Bo Carpelan (1926–2011) oli maineikas ja moneen kertaan palkittu suomenruotsalainen kirjailija. Omalle lukulistalleni Carpelan päätyi Tanssiva karhu -palkinnon myötä: kokoelma I det sedda voitti palkinnon vuonna 1996. Kokoelmaa ei ole suomennettu sellaisenaan, mutta tästä valikoimasta se löytyy ainakin osittain. Vaan on tässä muutakin, runoutta ... Lue koko vinkki »
Musta oli valkoinen

Lauri Otonkoski: Musta oli valkoinen

Runoilija Lauri Otonkoski on Helena Sinervon lisäksi ainoa, joka on voittanut Tanssiva karhu -palkinnon useammin kuin kerran. Ensimmäinen voitto tuli tällä Otonkosken neljännellä runokokoelmalla vuonna 1996. Musta oli valkoinen on matkapäiväkirja: alkulehdet kertovat, että se on kirjoitettu Grassinassa, Toscanassa, syksyllä 1994. Ilman tätä main... Lue koko vinkki »
Ankkuripaikka

Pentti Holappa: Ankkuripaikka

Ennen Tanssiva karhu -projektiani Pentti Holappa oli lähinnä nimenä tuttu Ystävän muotokuvan Finlandia-palkinnon myötä. Ankkuripaikka on Holapan 14. runokokoelma ja ilmestynyt yli 40 vuotta esikoiskokoelman Narri peilisalissa (1950) jälkeen, osana Holapan tuottoisampaa myöhäiskautta. Runokirjojen takakannet kertovat harvemmin mitään kovin yksity... Lue koko vinkki »
Isi joka partaansa katosi ja muutama muu isi

Jukka Behm ja Markku Metso: Isi joka partaansa katosi ja muutama muu isi

Nyt on esittelyssä lasten kuvakirja, josta aikuisetkin tykkää. Kirjassa esitellään erilaisia isihahmoja ja jokainen voi sieltä löytää oman suosikkinsa. Jukka Behm on riimitellyt tekstit niin soinnukkaasti, että niitä on varsin kiva lukea, etenkin ääneen. Tarina kuoriutuu esiin lähes rallattamalla. Tekstiä voi huoletta verrata Kirsi Kunnaksen ty... Lue koko vinkki »
Sielun veli

Sirkka Turkka: Sielun veli

Tästä lähtee matka Tanssiva karhu -palkitun runouden pariin. Ensimmäisenä palkinnon voitti runoilija Sirkka Turkka, vuonna 1994 jo valtaosan tuotannostaan julkaissut, pariin otteeseen Valtion kirjallisuuspalkinnolla ja kertaalleen Finlandialla palkittu runoilija. Kokoelma kulkee monenlaisissa maisemissa. Kotoisemmista oloista, koirien, hevosten ... Lue koko vinkki »
Pölyn historia

Veera Antsalo: Pölyn historia

Kun nyt olen runouden pariin sukeltanut, joudun valitsemaan vähän sokkona kirjastojen tarjonnasta. Tunnen varsinkin nykyrunoilijoita perin kehnosti, joten luettavaa valitsen milloin milläkin perusteella. Pölyn historia tarttui haaviin nimensä ja kauniiden kansiensa vuoksi. Jenny Saarelle (ei sukua) kiitos siis tästä! Pölyn historia on proosaruno... Lue koko vinkki »
Paetkaa purret kevein purjein

Eeva-Liisa Manner: Paetkaa purret kevein purjein

Suomalaisen modernismin uranuurtajan Eeva-Liisa Mannerin runokokoelma Paetkaa purret kevein purjein edustaa mannerin myöhempää tuotantoa. Kokoelmassa on Mannerin omia runoja, mutta myös suomennoksia Konstantinos Kaváfikselta ja Ezra Poundilta. Kokoelman prologi kommentoi hyvin suoraan julkaisuajan tapahtumia, Yhdysvaltojen asemaa maailmanpoliisi... Lue koko vinkki »