Sirkka Turkka: Runot 1973–2004

Jos etsit kirjaa autiolle saarelle, niin tässä se on. Reilu 800 sivua tekstiä riittää pidempäänkin haaksirikkoon. Turkan runoissa on muutama suuri teema, jotka käyvät läpi tuotannon: suru, maaseutu, hevoset, koirat, jänikset, tähtitaivas. Kiteytettynä: elämä ja kuolema. Runo "täräyttää tätä porukkaa / taivaankokoisella talikolla otsaan". Kun ... Lue koko vinkki »

Johanna Venho: Yhtä juhlaa

Yhtä juhlaa on runokirja, joka täräyttää suoraan sieluun. Venho kirjoittaa naisen elämästä ja lapsista, mutta ei käy ylitse miestenkään ymmärryksen. Runoista löytyy myyttejä, loitsuja, ironiaa, lastenloruja, rallatusta, raivoa ja naurua. kaikki on nyt toisin, kerta kaikkiaan: ei rakastuta/ päätä pahkaa, ei tehdä äkkilähtöjä,/ ankkuri on pohjass... Lue koko vinkki »

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

Vuosisadan rakkaustarina on runokokoelma. Samalla se on kertomus rakkaudesta, vallasta, omistamisesta, vihasta, alkoholismista — toisiaan vastaan sotivista tunteista ja voimattomuudesta. Tikkanen on runoissaan vahvasti läsnä. Runokokoelma peilaa naisen tuntoja tämän epätasa-arvoisessa ja ahdistavassa avioliitossa. Mies juo, lupaa, pettää ja lyö.... Lue koko vinkki »

Wisława Szymborska: Sata Szymborskaa

Vuonna 1996 kirjallisuuden Nobel-palkinto myönnettiin puolalaiselle runoilijalle Wisława Szymborskalle. Hänen tuotantonsa ei ole järin laaja — vajaa 250 runoa. Näistä on poimittu mainio suomennosvalikoima Sata Szymborskaa. Szymborskan runot näyttävät arkisilta, helpoiltakin, mutta tarkka lukija huomaa taiturimaisia sävyjä ja havaintoja. Suomenno... Lue koko vinkki »