Karsta-kirjan kannessa on turkoosista magentaan liukuva avaruus, jossa leijuu epämääräistä romua.

J. Pekka Mäkelä: Karsta

J. Pekka Mäkelä on kirjoittanut parhaan kirjansa tähän asti. Karsta on upea. Kirja kertoo siitä, millaista on siivota sankarien jälkiä. Sota loppui viisi vuotta sitten tappioon ja Maan sotalaivastot on riisuttu aseista. Jäljellä on enää sotkujen siivoaminen. Kirjan kertoja Tria on tovereineen entisellä sotalaivalla Henrich Kramerilla raivaamassa... Lue koko vinkki »

Reetta Laitinen: Kanelianaisen paluu

Reetta Laitisen uusin julkaisu Kanelianaisen paluu on taattua tavaraa. Stripit ovat vuosilta 2006–2009, valikoitu mielestäni osoittamaan leidin monipuolisuutta ja taitavuutta eri osa-alueilla. Mukana on lyhyitä parin kuvan ideoita, kunnianosoitukset Matt Groeningille eli Kielletyt sanat vuosilta 2008 ja 2009 sekä paljon muuta. Eniten itseäni ila... Lue koko vinkki »

Lena Frölander-Ulf ja Hannele Mikaela Taivassalo: Hämäräkirja

Prinsessa Pieni istuu turvassa aarteita pursuavassa linnassaan, mutta mitäs kamalaa ulos hämärään kätkeytyy? Pieni ei ensin pelkää mitään, mutta niin vain hovimarsalkka onnistuu istuttamaan Pieneen pelon ulkomaailmaa kohtaan: siellä on susia, kummituksia, noitia ja ennen kaikkea roistoja, jotka haluavat aarrekammion aarteet ja makkarakellarin makka... Lue koko vinkki »
Tuuli ja myrsky -kirjan kannessa on kolme mustiin pukeutunutta naista seisomassa rinnakkain. Etummainen pitää kättä nyrkissä rinnallaan.

Tiitu Takalo: Tuuli ja myrsky

Huh-huh. Raiskaus ei ole mikään kaikkein kevein aihe sarjakuva-albumille. Sitä hienompaa, että Takalo tekee sen ajatuksia herättävästi, rakentavasti ja lopulta positiivisesti: uhrin ja läheisten elämä voi jatkua väkivallan kohteeksi joutumisen jälkeenkin. Tässä tarinassa myös pahan olon aiheuttaja saa ansionsa mukaan. Tarinan tarkoitus ei ole pi... Lue koko vinkki »
Meti-kirjan kannessa on piirros, jossa vanhempi nainen kävelee kahta muovikassia kantaen poispäin pienestä lähikaupasta. Kaupan edessä pikkulapsi katsoo penkillä istuvaa haitaria soittavaa vanhaa miestä.

Aapo Rapi: Meti

Sarjakuvataiteilija Aapo Rapi patistaa kahdeksankymppistä Meti-mummoa haastamaan jotain vanhoja juttuja sarjakuvastripin aineksiksi. Aina kiireinen nuorukainen tahtoo kärsimättömänä mummonsa puristavan muististaan vielä jotain lisää, ennen kuin täytyy taas mennä. Ja kyllähän juttuja löytyy. Aivan uskomattomia juttuja. Metin ja suvun historia vai... Lue koko vinkki »

MK Einiö: Prinsessa

Prinsessa on mainio kasvutarina siitä, miten hän syntyy kalseaan kuningasperheeseen, kokee merkillisen lapsuuden, ryhtyy teinipunkkariksi, sitten hipiksi ja lopulta omaksi kuninkaalliseksi itsekseen. Aina mukana seuraavat kuitenkin esimerkiksi pupuystävät... Einiön kynänjälki on erikoinen tässä minialbumissa, väittäisin silkaksi epäsarjakuvaksi,... Lue koko vinkki »
Eropaperit-kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva naisesta istumassa uimarannalla. Vieressä näkyy lapsen jalat. Naisen uima-asu on väritetty vaaleansiniseksi. Kuvasta on repäisty yläosa pois, naisen pää ei näy.

Laura Honkasalo: Eropaperit

1960-luvun lopun kesät olivat kauniita ja aurinkoisia, avioliitto tuore ja ihana. Pieni boheemius tärkeää, ystävät läheisiä ja yöt kiihkeitä. Kunnes jotakin tapahtui, rakkaus loppui, mies löysi uuden suhteen ja alkoi rankka eroprosessi. Taistelu lapsista ja tapaamisoikeuksista, miehen uuden vaimon kummallisuudet ja oman elämän repeäminen sekä halli... Lue koko vinkki »
Sivukuja

Matti Laine: Sivukuja

Matti Laine johdattelee toisessa kirjassa lukijansa vauhdilla sivukujalle. Jo esikoisteoksesta Pudotus tuttu Ari Aalto seikkailee tässäkin kirjassa. Sarjakuvapiirtäjä Aalto on palannut piirtämislomaltaan ja ajautuu saman tien sivukujalle, myös yksityiselämässään. Aallon ystävä Räsänen on kadonnut! Jos on kadonnut, niin alkaa etsintä. Vauhti ei l... Lue koko vinkki »
Päiväkirjan kannessa on mustaharmaa pystyraidoitus ja keskellä kirjan nimi isoin valkoisin kirjaimin. A-kirjaimesta kasvaa lehtiä.

A. W. Yrjänä: Päiväkirja

Monesti päiväkirjaan tulee kirjoittaneeksi tummimpia tuntoja ja silloin, kun tuntuu pahalta. Myös A. W. Yrjänän päiväkirja on suurelta osin melko tummanpuhuvaa tekstiä, mutta pääosin syvällisesti ja hienosti kirjoitettuna. Kuten mies itse sanoo: ”Nämä sanat ovat tahallisen kitkeriä aina.” ”Päiväkirjan idea minulle on muistaa. Ei kertoa tai selvittä... Lue koko vinkki »
Ennen päivänlaskua ei voi -kirjan kannessa on epämääräinen siivekäs ja karvainen hahmo, jonka ympärillä kulkee tekstiä.

Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi

Peikkoja on ollut aina olemassa, vaikka ensimmäinen tieteellisesti pätevä havainto tästä skandinaavisesta suurpedosta tehtiinkin vasta vuonna 1907. Peikoista tiedetään kuitenkin melko vähän, niin huomaamattomasti ja hiljaa ne elävät metsien luoksepääsemättömissä loukoissa. Kansantarustomme on kuitenkin rikas peikkoperinteen suhteen. Nyt peikot ovat... Lue koko vinkki »
Vaarille pala haitaria -kirjan oranssinpinkissä kannessa on reunoilla kasvikuviointia, alhaalla keskellä kaksi kissan siluettia ja keskellä kuvina seisova Ganesha, jalkapalloilijoita, vanha kirjoituskone, taskukello, kottikärryt ja joku teränkaltainen esine.

Jaana Kapari-Jatta: Vaarille pala haitaria

Kirjaan muokatut kirjoitukset ovat alun perin ilmestyneet Uusimaa-lehdessä, Särössä, Lukufiiliksessä ja Pikkukaupungissa. Yksiin kansiin kootuissa teksteissään tekijä kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi monenlaisista arjen huomioista ja sattumuksista, välillä hieman vakavamminkin. Kieli-ihmisenä Jaana Kapari-Jatta (tunnetuin ehkä Harry Potter... Lue koko vinkki »
Matkoilla-kirjan kannessa on 21 värikkään matkavalokuvan kollaasi.

Jukka Behm: Matkoilla

Nyt lähdetään matkoille. Varsinaisen nojatuolimatkan voi heittää aina Thaimaahan asti kun avaa Jukka Behmin uuden kirjan ja antaa mennä. Päähenkilönä on kirjailija, Jaana Varis, jonka mukana avautuu koko turistikohde kaikkine houkutuksineen. Kirjailijan matkassa kurkistetaan, ollaan matkoilla, kirjoittamisen maailmassa, missä on huomattavasti mi... Lue koko vinkki »
Vuorilla ei ole herroja -kirjan kannessa on taustalla kasveja esittävä toistuva abstraktihko harmaa koristekuvio mustalla taustalla. Sen päällä on punainen kolmiomainen, ikään kuin vuoren muotoinen kuvio.

Anna-Lena Laurén: Vuorilla ei ole herroja : Kaukasiasta ja sen kansoista

Anna-Lena Laurén, jonka aikaisempi kirja Hulluja nuo venäläiset on myös arvosteltu Kirjavinkeissä, on jälleen koonnut erittäin mielenkiintoisen raportin. Kirjoittaja on Venäjästä ja sen tilanteesta pidempään kirjoittanut toimittaja, joka on tällä kertaa hankkiutunut maihin ja paikkoihin, joihin vain harva on aikaisemmin päässyt tutustumaan. Vuor... Lue koko vinkki »
Tykistönkadun päiväperho

Helena Sinervo: Tykistönkadun päiväperho

Keski-ikäinen nainen, älykkö, tutkija ja perheenäiti, on pohtinut miten maailmassa voi elää tekemättä itsemurhaa. Työ, avioliitto, perhe – varsinainen Bermudan kolmio! Ainoa älykäs keino on sanoutua irti töistä. Mette päättää aloittaa Ikuisuusprojektin, käyttää omaa seksuaalisuuttaan ja ulkonäköään sekä tyydyttää halunsa juuri siten kuin on tarpeen... Lue koko vinkki »

Uuna Syrjäsuo: Siltarumpu : runoja

Kuvataiteilija Uuna Syrjäsuon toinen runoteos Siltarumpu jakautuu viiteen eri osaan: Syvät sillat, Siltarumpu, Rakensin siltaa, Yksinäinen rakentaja ja Rumpu ahmii. Osat rakentuvat selkeästi itsenäisiksi kokonaisuuksiksi. Syvät sillat tuntuu kertovan runoilijan ja kuvataiteilijan arjesta, niiden liittymisestä toisiinsa ja osaksi elämän kokonaisu... Lue koko vinkki »

Petri Nummivuori: Oikeistolainen : Tuure Junnilan elämäkerta

Moni varmasti tunnistaa nimen Tuure Junnila ja liittää sen politiikkaan, mutta kuka oli mies nimen takana? Tämä tutkijan laatima kokonaiskuva antaa siihen vastauksen, ehkä kerrankin hieman erilaisen kuin olemme ajatelleet. Kirja antaa nimittäin varsin tuntemattoman ja aiemmin lähes käsittelemättömän perioikeistolaisen näkökulman Suomen poliittiseen... Lue koko vinkki »
Jälkikasvu-kirjan sinisessä kannessa on kolme läpinäkyvää ihmisen valokuvaa päällekkäin. Kuvissa on lapsia ja aikuinen.

Sari Malkamäki: Jälkikasvu

15 novellia sisältävän kokoelman aiheet ovat monenkirjavia, mutta lähes kaikkia tarinoita yhdistävä tekijä on lasten ja vanhempien suhde. Näkökulma ja kerronta pysyvät teemallisuudesta huolimatta piristävän erilaisena. Maailmaa tutkaillaan esimerkiksi lentopelkoisen miehen, isän salaisuuksia selvittävän opettajan sekä lastenlapsien syntymäpäiväpuhe... Lue koko vinkki »
Tuliaiset Moskovasta -kirjan kannessa kaksi miestä kättelee varjoisalla kujalla.

Matti Rönkä: Tuliaiset Moskovasta

Viktor Kärppä on pahemmissa vaikeuksissa virkavallan kanssa kuin koskaan aiemmin. Suojelupoliisi yhdistää Viktorin kovan luokan terroriteon suunnitteluun, aikeisiin murhata presidentti Medvedev tämän ensimmäisen Suomen-valtiovierailun aikana. Siinäpä on Viktorilla selviteltävää. Aivan viatonhan hän ei tietenkään aina ole, mutta ilmeisesti tähän juo... Lue koko vinkki »
Pursu-kirjan kannessa on kasvi, jonka ympärillä kiemurtelee tekstejä.

Heli Laaksonen: Pursu: tarina- ja marinakirja

Pursu se pursuaa hyväntahtoisia ja hersyvän hauskoja tarinoita. Jos ei halua lukea Raamattua, niin Pursu kyllä käy ihan hyvin Raamatusta. Sen verran kauniita ovat ne tarinat, jotka antavat vaivihkaa pieniä varteenotettavia neuvoja. Jos on meinnanut hankkia jonkun vinkkiniksikirjan, ensin kannattaa lukea Pursu. Tarina-marinat ovat kirjoitettu Hel... Lue koko vinkki »
Kuolemansairauksia-kirjan kannessa on tummaa taustaa vasten valossa erottuva puun oksa, jossa on pieniä kukkia.

Pasi Lampela: Kuolemansairauksia

Pasi Lampelan novellien ihmiset katsovat synkkinä eteen ja taakse. Menneet ikävät asiat poikivat tulevia, vielä ikävämpiä. Kirja pitää minkä nimi lupaa. Kaikissa kahdeksassa novelleissa kuolema tai sairaus tai jokin niihin vertautuva on jollain tavalla läsnä. Pääosin novellit kertovat perheestä tai parisuhteesta, sen ahdistuneelta puolelta. Siel... Lue koko vinkki »