Avainsana: runot

Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu : tutkielma ihmisyyden valtavirrasta

16.7.2022

"Tutkielma ihmisyyden valtavirrasta" on tämän kokoelman alaotsikko, ja sitä tässä kokoelmassa tosiaan on: pohdiskelua ihmisenä olemisesta. Runot puhuttelevat lukijaansa ja kertovat, miten vaikea on olla ihminen, olla yhteydessä muihin, tietää paikkansa. avaat suusi: "—, —, —,"puhut ruosteen ja koneen kieltä,kukaan ei ymmärrä sinua,töissä, tauko... Lue koko vinkki »

Raisa Marjamäki: Ei kenenkään laituri

6.7.2022

Ei kenenkään laituri on kirjana viehättävä esine. Se on vanhanaikaisen näköinen, ja syystä: runoilija Raisa Marjamäki on sen itse latonut irtokirjakkeista ja Marjamäki on painanut sen Heidelbergin kohopainokoneella Olli-Pekka Tennilän kanssa. Teos on tehty kokonaan ilman tietokoneita. Lopputulos on kaunis, ainoa miinus on vain vähän liian syväll... Lue koko vinkki »

Teemu Palosaari ja Jukka Tilsa: Runoja lapsille ja muille älyköille

2.7.2022

Lastenohjelmien toimittaja Teemu Palosaari on vuosien ajan tehnyt loruja esimerkiksi Pikku Kakkosen juontoihin, ja lastenmusiikkiakin näiden runojen ympärille on syntynyt. Jukka Tilsa taas on maanmainio absurdin sarjakuvan ja jokamiesluokan bebopin konkari. Mitäpä syntyy, kun nämä kaksi hilpeää herraa lyövät hynttyyt yhteen? Runoja lapsille ja ... Lue koko vinkki »

Raisa Marjamäki: Ihmeellistä käyttäytymistä

29.6.2022

Runoilija Raisa Marjamäki on kokoelmissaan kiinnittänyt huomiota tekemisen tapoihin ja teknologioihin. Siitä käy mainiosti esimerkiksi tämä Ihmeellistä käyttäytymistä: teos on naputeltu Brother Deluxe 660TR -kirjoituskoneella. Eikä vain kirjoitettu, vaan myös taitettu! Ulkoasu on nimittäin skannattu suoraan kirjoituskoneella kirjoitetuista arkeist... Lue koko vinkki »

Risto Rasa: Metsän seinä on vain vihreä ovi

27.6.2022

Kirjastojen poistolaatikoilta voi tehdä löytöjä. Itse poimin ihan muuten vain kyytiin Risto Rasan esikoiskokoelman Metsän seinä on vain vihreä ovi. Luen hyvin vähän lyriikkaa, liian vähän, joten ajattelin, että tässä on hyvä mahdollisuus. Ja niinhän se olikin. Metsän seinä on vain vihreä ovi, vain 17-vuotiaan runoilijan tiivis, ehyt runoelma, vaik... Lue koko vinkki »

Miira Luhtavaara: Pinnallisuus

21.6.2022

Miira Luhtavaara (s. 1983) on palkittu runoilija, jonka esikoiskokoelma Ruohikon luut (Teos, 2014) voitti Kalevi Jäntin palkinnon. Nyt käsillä oleva Pinnallisuus on Luhtavaaran kolmas kokoelma. Tämä on kaunis ja kiehtova kokoelma. "Alkaa kesäsade ja sivunumeroiden lisääminen, lisääntyminen, alkaa jokin villi." – ja seuraavalla aukeamalla onki... Lue koko vinkki »

Aila Meriluoto: Talvikaupunki

17.6.2022

Luettuani Aila Meriluodolta viimeisimpiin kuuluvia runokokoelmia, halusin katsella vähän taaemmas. Kovin kauas en kuitenkaan päässyt, tai sitten pääsin, miten tätä nyt tulkitsee: Talvikaupunki on Meriluodon kymmenes kokoelma eikä tämän ja vuoden 2002 Kimeän metsän välissä ole kuin yksi kokoelma, vaikka vuosia onkin yli kaksikymmentä. Talvikaupun... Lue koko vinkki »

Maaria Päivinen: Sinun osasi eivät liiku

11.6.2022

Sinun osasi eivät liiku oli minulle sattumanvarainen kirjastonosto, mitä nyt Maaria Päivisen nimi oli etäisesti tuttu. Tämä Ntamon julkaisema runokokoelma on tiukka paketti rajua tekstiä, jonka aihepiiri pyörii väkivaltaisen rakkauden ympärillä – tai näin ainakin minä sitä luin. Kuvasto on hurjaa ja pidättelemätöntä. Runot ovat lyhyitä, piittaa... Lue koko vinkki »

Aila Meriluoto: Miehen muotoinen aukko

8.6.2022

Runoilija Aila Meriluoto (1924–2019) oli naimisissa kolme kertaa. Viimeinen avioliitto Jouko Paakkasen kanssa solmittiin vuonna 1979 ja päättyi vuonna 2004 Paakkasen kuolemaan. Seuraavana vuonna ilmestyi runokokoelma Miehen muotoinen aukko, jonka runot ovat täynnä tunteita: rakkautta, surua, hämmennystä toisen poissaolosta ja jopa vihaa. Heräsin... Lue koko vinkki »

Solja Krapu: Minä tarvitsen bussikuskia

6.6.2022

Tämä runokokoelma oli täysin sattumanvarainen kirjastonhyllypoiminta, ihan vain nimen perusteella. Odotin saavani kotimaista runoutta, mutta sainkin käännösrunoutta. Solja Krapu on kyllä suomalainen ja käynyt peruskoulunsa Suomessa, mutta sen jälkeen Krapu on asunut Ruotsissa ja kirjoittaakin ruotsiksi. Suomenruotsalaista runoutta olen lukenut aika... Lue koko vinkki »

Thomas L. Rowe (toim.): Kiinalainen yksisarvinen : Merkintöjä kiinalaisesta sanakirjasta

5.6.2022

Kiinalainen yksisarvinen : Merkintöjä kiinalaisesta sanakirjasta on ikään kuin tuplasti löydettyä runoutta. Löydetty runous itsessään tarkoittaa "valmiiksi olemassa olevasta tekstiaineksesta koottua runoutta", tiivistää Nokturno.fi. Suomentaja Raisa Marjamäki kertoo esipuheessaan löytäneensä Kiinalaisen yksisarvisen 1950-luvulla ilmestyneen alkuteo... Lue koko vinkki »

Eila Pennanen: Kiitos harhaluuloista

2.6.2022

Eila Pennanen (1916–1994) oli suomalaisen kirjallisuuskentän suuria nimiä, monipuolinen kirjailija, suomentaja, esseisti ja kriitikko. Myös runoilija, sillä Pennasen laajaan tuotantoon mahtuu myös yksi runokokoelma. Kiitos harhaluuloista ilmestyi vuonna 1970, juuri ennen Pennasen päätyönä pidetyn Tampere-trilogian ensimmäistä osaa Himmun rakkaudet... Lue koko vinkki »

Tanja Seppänen: Kiinnijääneet

1.6.2022

Tanja Seppänen (s. 1982) on runoilijana julkaissut toistaiseksi tämän yhden runokokoelman. Sen lisäksi Seppäsen meriitteihin lukeutuu J. H. Erkon kirjoituskilpailun voitto vuonna 2011. Erkon kilpailun raati vertasi Seppäsen tyyliä ITE-taiteeseen tai naivistisiin tauluihin. Vertaus on osuva, tietynlaista naivismia tässä kokoelmassa onkin aistittavis... Lue koko vinkki »

Raisa Marjamäki: Katoamisilmoitus

30.5.2022

Runoilija Raisa Marjamäki on julkaissut tähän mennessä neljä runokokoelmaa. Katoamisilmoitus on niistä ensimmäinen. Tämä oli minulle täysin sattumanvarainen kirjastopoiminta; mitään en tiennyt etukäteen, mutta olipahan mielenkiintoisen näköinen nide. Epämääräiset vanhat valokuvat kansissa herättivät uteliaisuuden. Kuvien käyttö jatkuu kokoelman... Lue koko vinkki »

Sirkka Turkka: Huone avaruudessa

25.5.2022

Ensiksi kiitos kirjastolaitokselle. Luettuani muutaman Sirkka Turkan runokokoelman Turkan uran loppupuolelta, heräsi mielenkiinto tarkastella uran alkupäätä. Mutta mistä sellaista käsiinsä saa, kun varhaisimmat kokoelmat ovat 1970-luvulta, runokokoelmista ei juuri uusintapainoksia oteta ja Runot : 1973–2004 eli Turkan kootut teokset on sekin lähes... Lue koko vinkki »

Sirkka Turkka: Nousevan auringon talo

20.5.2022

Nousevan auringon talo (Tammi, 1997) on Sirkka Turkan kymmenes runokokoelma. Se seurasi Tanssivan karhun voittanutta Sielun veli -kokoelmaa. Tyyliltään se onkin samankaltainen kuin edeltäjänsä; tästä onneksi puuttuvat englanninkieliset osiot. Tematiikka on lukemistani Turkan runokokoelmista tuttua: on eläimiä, erityisesti koiria ja hevosia, ja t... Lue koko vinkki »

Veera Antsalo: Sähkökatkoksen aikaan

18.5.2022

Olen lukenut Veera Antsalon (s. 1975) muutkin runokokoelmat, joten pitihän tämä esikoiskokoelmakin lukea. Sähkökatkoksen aikaan ilmestyi vuonna 2012. Se on myöhempien kokoelmien tapaan tyyliltään nyrjähtänyttä proosarunoa, joka viittailee eri suuntiin ja haastaa lukijaansa. Kokoelma jakautuu viiteen osaan. Tietyt teemat toistuvat osasta toiseen,... Lue koko vinkki »

Eeva Kilpi: Elämää kaikki päivät

4.5.2022

Elämää kaikki päivät -kirjaan on koottu Eeva Kilven päiväkirjamerkintöjä, muistiinpanoja ja runoja. Niitä Eeva Kilpi kirjoitti neljän vuosikymmenen aikana muistikirjana käyttämäänsä Kai Sieversin teokseen Elämää vuoden kaikki päivät (Otava, 1983). Koosteessa on merkintöjä, jotka kertovat rakkaudesta, ystävyydestä, ihmisyydestä: "metsä ja aika ... Lue koko vinkki »

Veera Antsalo: Imago

1.5.2022

Veera Antsaloon tutustuin sattumalta kirjaston hyllystä löytyneen Pölyn historian myötä. Sittemmin olen lukenut myös romaanin Fernanda. Antsalon tuorein runokokoelma on tämä vuonna 2018 ilmestynyt Imago. Tyyli on tuttua Antsalon muista teoksista, mutta on siinä jotain tuorettakin. Imago on monipuolinen runokokoelma: osin se soljuu proosarunon pi... Lue koko vinkki »

Miia Toivio: Pysty hiljaisuus

25.4.2022

Runojen parissa monessa mukana olleen Miia Toivion runokokoelma Pysty hiljaisuus (2013) herättää heti nimellään kysymyksiä. Se on myös esineenä viehättävä. Pienen kirjan kansikuva kuvaa sinivihreään veteen vajoavaa peuraa, jonka staattisessa asennossa on jotain häiritsevää. Kirjan taitto on kaunista, pääasiassa proosarunoa olevat tekstit on aset... Lue koko vinkki »

Runot

Rajaa valikoimaa avainsanoilla

Luetuimmat