Sielun veli

Sirkka Turkka: Sielun veli

Tästä lähtee matka Tanssiva karhu -palkitun runouden pariin. Ensimmäisenä palkinnon voitti runoilija Sirkka Turkka, vuonna 1994 jo valtaosan tuotannostaan julkaissut, pariin otteeseen Valtion kirjallisuuspalkinnolla ja kertaalleen Finlandialla palkittu runoilija. Kokoelma kulkee monenlaisissa maisemissa. Kotoisemmista oloista, koirien, hevosten ... Lue koko vinkki »
Pölyn historia

Veera Antsalo: Pölyn historia

Kun nyt olen runouden pariin sukeltanut, joudun valitsemaan vähän sokkona kirjastojen tarjonnasta. Tunnen varsinkin nykyrunoilijoita perin kehnosti, joten luettavaa valitsen milloin milläkin perusteella. Pölyn historia tarttui haaviin nimensä ja kauniiden kansiensa vuoksi. Jenny Saarelle (ei sukua) kiitos siis tästä! Pölyn historia on proosaruno... Lue koko vinkki »
Paetkaa purret kevein purjein

Eeva-Liisa Manner: Paetkaa purret kevein purjein

Suomalaisen modernismin uranuurtajan Eeva-Liisa Mannerin runokokoelma Paetkaa purret kevein purjein edustaa mannerin myöhempää tuotantoa. Kokoelmassa on Mannerin omia runoja, mutta myös suomennoksia Konstantinos Kaváfikselta ja Ezra Poundilta. Kokoelman prologi kommentoi hyvin suoraan julkaisuajan tapahtumia, Yhdysvaltojen asemaa maailmanpoliisi... Lue koko vinkki »
Kuten avata äkisti

Virpi Vairinen: Kuten avata äkisti

Olen ajatellut pitkään, että runous on vaikeaa, en tajua, ei kannata lukea – ja tämä siltä pohjalta, että herkkänä lukiolaisena kirjoitin itse runoja ja kävin jopa runopiirissä. Tulin hiljattain siihen tulokseen, että itse asiassa ei, runojen lukeminen ei ole sen vaikeampaa kuin proosan, sen kun avaa kirjan ja alkaa lukea. Näinhän se on, ja sitt... Lue koko vinkki »
Levottomia unia

Edith Södergran: Levottomia unia

Suomenruotsalainen runoilija Edith Södergran (1892–1923) kuoli nuorena, mutta jätti pysyvän jäljen suomalaiseen runouteen. Hänen esikoiskokoelmansa Dikter oli ensimmäinen Suomessa julkaistu kokonaan vapaamittainen runokokoelma ja sen kuvakieli poikkesi totutusta. Södergran oli modernismin, futurismin ja symbolismin ääni. Tähän kokoelmaan on koot... Lue koko vinkki »
Dogma

Saila Susiluoto: Dogma

Päätin lukea enemmän runoja. Mutta mitä? Tein nopean vierailun lähikirjaston runohyllylle ja sieltä ajauduin Saila Susiluodon kohdalle. Nimi oli tuttu hiljattain lukemastani Kehrä-romaanista, joten Dogma kauniin oransseine kansineen sai luvan tarttua matkaan. Kuinka satunnaisotannassa kävi? Dogma rakentuu kehykselle, jossa elokuvaohjaaja hakee a... Lue koko vinkki »
Aum Golly

Jukka Aalho ja GPT-3: Aum Golly : Tekoälyn runoja ihmisyydestä

Jukka Aalho vieraili keväällä 2021 Takakansi-podcastissa puhumassa Aum Golly -runokokoelmastaan, jonka Aalho on kirjoittanut yhdessä GPT-3-tekoälyn kanssa. Kiinnostuin, mutta puoli vuotta näemmä vaati saada kokoelma lopulta luettua. Koko luomisprosessi tapahtui 24 tunnin sisällä. Aalho antoi tekoälylle syötteet, joiden pohjalta tekoäly laati run... Lue koko vinkki »
Grammata

A. W. Yrjänä: Grammata

A. W. Yrjänän runot eivät tule lautaselle valmiiksi katettuna, vaan ne kuin vaativat lukijaa ajattelemaan toisenkin kerran sekä ottamaan selvää tekstien henkilöistä ja paikoista – hyvä niin. Grammatan tekstejä tekee mieli kypsytellä ja antaa niille useampi lukukerta. Jälkimaku on hieno. Yrjänän runoissa kertoja voisi olla ikuinen löytöretkeilijä... Lue koko vinkki »
Söpölääselle

Arto Juurakko: Söpölääselle

Tämä runokirja on jo yhdestoista Arto Juurakon runokirja. Kaikki nämä runokirjat ovat niin hyviä, niin hauskoja, niin oivaltavia, että aina jää odottamaan seuraavaa. Juurakko riimittelee eteläpohjanmaalaisella murteella ja sellaiseen tyyliin, että sen ymmärtää, ei tarvitse miettiä, että mitähän tässä nyt tarkoitettiin. Jokainen runo on arjen rak... Lue koko vinkki »
Terveiset ulapalta

Jukka Itkonen ja Camilla Pentti: Terveiset ulapalta : Runoja vesiltä

Jukka Itkosen runojen pariin on aina ihanaa palata. Tosin myönnän, että näin tehdessäni tunnen aina pienen häpeän pistoksen, sillä aikuisten runot eivät minua erityisesti puhuttele, mutta lastenrunojen äärellä onnistun jostain syystä löytämään sisäisen ipanan. Huumoria ja hauskoja oivalluksia, niitähän näistä saa! Itkosen runot yleensä rakentuva... Lue koko vinkki »
Cikada

Shaun Tan: Cikada

Aina silloin tällöin olen täälläkin haikaillut aikuisille suunnattujen kuvakirjojen perään ja tässä sitä nyt sitten on. Työelämän helvettiin paneutuva Cikada kertoo kaskaasta, joka on seitsemäntoista vuoden ajan uskollisena palvellut työnantajaansa ja palkintona on ollut vain työpaikkakiusaamista ja niin pieni palkka, että sillä ei makseta edes kod... Lue koko vinkki »
Merenvaahdon palatsi

Anni Sumari (toim.): Merenvaahdon palatsi

Olen vältellyt runoja, koska useimmiten jokin ei vain runojen kanssa klikkaa. Taidan olla turhan konkreettinen. Parhaimmillaan runous toimii, on rytmiä ja mielenkiintoisia kielikuvia ja kiinnostavia ajatuksia; pahimmillaan runous on tylsää, yhdentekevää ja teennäistä. Merenvaahdon palatsi on Anni Sumarin koostama ja suomentama otos yhdysvaltalaista... Lue koko vinkki »
Johdatus pimeään

Matti Kangaskoski: Johdatus pimeään

Runoilija ja tutkija Matti Kangaskosken kolmas runoteos Johdatus pimeään voitti Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon 2020, ihan syystä.  Tämän hienon teoksen lukemiseen kannattaa varata aikaa. Se kutsuu lukijaa pysähtelemään, pitämään ajatustaukoja. Ainakin minuun kirja vaikutti niin, että monin paikoin pysähdyin kysymään, mitä itse ajattelen... Lue koko vinkki »
Rajalliset maat

Olli Heikkonen: Rajalliset maat

Rajalliset maat on Olli Heikkosen kuudes runoteos. Esikoisestaan Jakutian aurinko hän sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja teoksestaan Teoria Kaikkein pienimmistä Einari Vuorela -palkinnon, se jaetaan joka kolmas vuosi.  Jos runojen lukeminen jäi niihin muutamaan pakolliseen äidinkielen tunneilla ja haluaisit nyt aloittaa, voisin suos... Lue koko vinkki »
Eighteen Years

Madisen Kuhn: Eighteen Years

Alkusanoissaan kirjailija Madisen Kuhn kertoo, kuinka aikuiseksi kasvaminen voi olla vaikeaa. Kuinka sen oikean löytäminen ei välttämättä käy niin kuin elokuvissa ja kuinka itsensä rakastaminen ja hyväksyminen on osa sitä pitkää matkaa, jonka aloitamme kun lähestymme aikuisuutta. Kuhn kertoo, kuinka kasvaminen on seikkailu, jossa kaikkeen ei vo... Lue koko vinkki »
Pikku tirriäinen

Mira Mallius: Pikku tirriäinen

Kikatuskutkutus,nauruposken kutitus.Hyp hyp hypytys,pikkuvarpaan rypytys. Se, että vauvat ja pienet lapset pitävät erilaisesta loruttelusta ja laulelusta lienee kiistämätön, kulttuurista riippumaton tosiasia. Kun loruihin ja lauluihin lisätään sopivasti hellää kosketusta, on nautinto likipitäen taattu. Itse muistan, kuinka aikoinaan jopa vatsava... Lue koko vinkki »
Kanootin säilyttämisestä talven yli

Hanna Storm: Kanootin säilyttämisestä talven yli

Monituiset kerrat olen miettinyt näiden nykyrunojen kimppuun käydessäni, että kai minulla on oikeus lukea niitä omalla tavallani, vähemmän juhlallisesti, koska ne on kirjoitettu vähemmän ylvääseen muotoon; joskus mieli tekee sanoa, jotta päättä ja hännättä. Rennosti. Virkistävästi. Runousopeista viis. Niin kuin nyt taas Hanna Storm uusimmassa ru... Lue koko vinkki »
Höyhentakkisakki

Leena Ravantti: Höyhentakkisakki

Lastenrunoja ei ole hetkeen tultu luettua, mutta Höyhentakkisakki päätyi heti lukulistalle hauskan teemansa vuoksi. Kuten nimestäkin voi arvata, seikkailee eri runoissa kaikennäköisiä siivekkäitä aina västäräkeistä variksiin. Linnut jännittävät koulunkäynnin aloitusta, hurjastelevat polkupyörän kanssa, rakentavat linnunpönttöönsä saunan tai kuten P... Lue koko vinkki »
Seitsemän kääpiön rytmiorkesteri

Jukka Itkonen ja Virpi Penna: Seitsemän kääpiön filmiorkesteri

Ensi vuonna seitsemänkymmentä täyttävä Jukka Itkonen on melkomoinen nykyajan Topelius, satusetä, jonka tuotanto on valtava: ks. Kirjasampo. Muusikkokin hän on ja kuvamaalari. Ei hän omaa kirjaansa kuvita, Virpi Penna sen vauhdilla maalaa. Itkonen keskittyy vanhoihin tunnettuihin satuihin ja räppää ne uusiksi. Lisäilee toki ihka uusiakin tarinoi... Lue koko vinkki »