Vasemman käden runot

Riina Katajavuori: Vasemman käden runot

Riina Katajavuori on monipuolinen kirjailija; Vasemman käden runot on hänen yhdeksäs runokokoelmansa. Sen lisäksi on syntynyt useita romaaneja ja novelleja sekä pitkä lista erilaisia lastenkirjoja. Itse olen onnistunut ohittamaan Katajavuoren tuotannon lähes täysin, mutta ihastuttava Mennään jo kotiin -kuvakirja ja sen jatko-osa Mennään jo naapurii... Lue koko vinkki »
Remu

Henriikka Tavi: Remu

Harvemmin käy niin, että runokirjan joutuu palauttamaan kirjastoon, koska siihen on varauksia. Vielä harvemmin käy niin, että varauksia on niin paljon, että kirjaa ei saa lähestulkoon heti takaisin. Kun tähän tulee poikkeus, käsissä on jotain poikkeuksellista. Henriikka Tavin Remu on sellainen poikkeus. Miksipä ei. Tavi on ahkera ja toimelias ru... Lue koko vinkki »
Kertosäe

Kaija Rantakari: Kertosäe

Kaija Rantakari on paitsi kirjansitojamestari, myös neljä kokoelmaa julkaissut runoilija. Ensimmäiset kolme kokoelmaa julkaisi Poesia, nyt neljännen Kertosäe-kokoelman myötä Rantakari on siirtynyt WSOY:lle. Aikaisemmat kokoelmat ovat keränneet palkintoehdokkuuksia ja toinen kokoelma Koko meren laajuus keräsi palkintojakin. Ei siis ihme, jos kustant... Lue koko vinkki »
Kerrostalo sateessa

Ainokaisa Huusko (toim.): Kerrostalo sateessa

Mitä tiedät kolumbialaisesta nadaismista? Tämä runouden laji on saanut nimensä sanaleikistä, jossa yhdistyvät nada (”ei mitään”) ja dadaismi. Kolumbiassa 1950-luvun lopusta 1960-luvun puoliväliin kukoistanut tyylilaji on Kolumbian vastine aikakauden avantgardistisille runoliikkeille, kuten beat-sukupolvelle. Ainokaisa Huusko on asunut Kolumbiass... Lue koko vinkki »
Hyppää vaan!

Kiira Korpi: Hyppää vaan!

Tarinallinen runokirja, jonka sivuilta löytyy paljon lempeyttä, rohkeutta ja kirjo monia turhautumisen tunteita. Siinä on Kiira Korven kirjoittama Hyppää vaan! -runokirja yhdellä lauseella kuvailtuna. Runokirjat ovat usein hyvin henkilökohtaisia avautumisia kirjoittajan mietteistä, eikä tämäkään kirja ole poikkeus. Luettuani Korven luistelijaur... Lue koko vinkki »
Puhekuplia

Kristian Blomberg: Puhekuplia

Matkalla Kristian Blombergin runouden ytimeen seuraava etappi on esikoiskokoelma Puhekuplia. Se ilmestyi alun perin vuonna 2009. Esikoiskokoelmalle sopivasti takakansiteksti on rehvakkaan retrospektiivinen: “Puhekuplia on Blombergin koko elämän runoelma, jonka parissa hänen väsymätön luomisvoimansa askarteli varhaisista nuoruusvuosista vanhuuden vi... Lue koko vinkki »
Kaiuttimessa peipot

Riika Helle-Kotka: Kaiuttimessa peipot

Riika Helle-Kotkan neljäs runokirja Kaiuttimessa peipot tarjoilee kattauksen haikuja ja tankoja. Runojen kuvasto yhdistelee suomalaisuutta ja nojatuolimatkailua Japanissa. Yleisesti ottaen pidän onnistuneimpina niitä, joissa suomalaisuus näyttäytyy parhaiten. Runojen japanilainen kuvasto tuntuu paikoin vähän matkailumainosmaiselta, vaikka Helle-Kot... Lue koko vinkki »
Valotusaika

Niklas Salmi: Valotusaika

Niklas Salmi on tamperelainen runoilija, suomeksi ja englanniksi, ja kääntää myös puolalaista kirjallisuutta suomeksi. Nyt hän on myös yhden lapsen isä, kuten Valotusaika-kokoelmasta tulee selväksi. Ilahduttava kansikuva on kaksivuotiaan Tuulin käsialaa. Uusi elämäntilanne näkyy luonnollisesti runoissa, joissa isyyden kanssa keskustelevat myös luon... Lue koko vinkki »
Raja

Vesa Etelämäki: Raja

Tamperelaisen runoilijan ja muusikon Vesa Etelämäen toinen runokokoelma Raja muistuttaa jollain tapaa toista Poesian tämän vuoden julkaisua, Elina Sallisen Kehät-kokoelmaa. Molemmat ovat samalla tapaa fragmentaarista runoutta yksisanaisen teeman ympärillä: Sallisen kokoelma punoutui kehiksi, Etelämäki pohtii rajoja. Etelämäen teema välittyy sivuilt... Lue koko vinkki »
Mantra

Esa Mäkijärvi: Mantra

Esa Mäkijärven kuudes runokokoelma Mantra käsittelee ikuisuusaihetta. Rakkaus on runouden kestoaiheita ja levittäytyy Mantran sivuille monimuotoisena. Kokoelmasta löytyy 50 numeroitua runoa, enimmäkseen aika lyhyitä tekstejä, lyhyimmillään aivan sirpaleita. Mäkijärven teksteistä piirtyy me, joka muun muassa seisoo laiturilla katsomassa järvelle.... Lue koko vinkki »
Q

Mikko Väänänen: Q

Mikko Väänäsen toinen runokokoelma Q on ytimekkäästi nimetty, aiheensa mukaisesti. Kirja käsittelee sekä Q-kirjainta että kuuta. Todettakoon teos ensinnäkin hyvin kauniiksi: Viivi Waris on tehnyt taiton ja ulkoasun kanssa hienoa työtä, Q on esineenä erittäin miellyttävä. Sisältö lähestyy aihettaan monilta kanteilta. Erilaista mytologiaa ja uskom... Lue koko vinkki »
Täytetyn eläimen lämpö

Tytti Heikkinen: Täytetyn eläimen lämpö

Takakansi kuvailee Tytti Heikkisen esikoiskokoelmaa hakukoneella tuotetuksi runoudeksi, mutta kertoo, ettei kokoelma etsi tekstuaalista kaaosta, vaan pyrkii koherenssin tavoitteluun. Kuvaus on osuva: aines voi olla levotonta ja kokonaisuudessakin on tiettyä pyrähtelyä, mutta Täytetyn eläimen lämpö on sittenkin vallan täyspäistä luettavaa. Nämä tari... Lue koko vinkki »
Kuolleen silmät ja muita kauhukertomuksia

Mika Waltari: Kuolleen silmät ja muita kauhukertomuksia

Kuolleen silmät on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1926, jolloin Mika Waltari oli vain nuori poikanen ja käytti salanimeä Kristian Korppi. Vaikka en olekaan kauhugenren ystävä, tämän kirjan luin moneen otteeseen, koska joku kummallinen viehätys siinä oli. Lisäksi on sekin, että kirjan saaminen ei ollut mikään helppo juttu. Sitä ei ole myytävän... Lue koko vinkki »
Periferia

Joel Mäkipuro: Periferia

Periferia ei liiemmin kuvaile itseään: takakansi on täysin tyhjä, Olli-Pekka Tennilän kansikuva sentään asemoi lukijan lähiöiden kerrostalojen, arkkitehtuuria luonnostelevien kuvien äärelle. Asuttuun, rakennettuun tilan. Ei siis auta kuin sukeltaa tekstiin ja katsoa, mitä se kertoo. Ensimmäinen mielleyhtymä: teksti on kuin jostain kummallisesta ... Lue koko vinkki »
Tapahtukoon sinulle sinä

Ilona Tomi: Tapahtukoon sinulle sinä

Ilona Tomi on kirjoittanut proosaa lapsille ja aikuisille. Tapahtukoon sinulle sinä on Tomin ensimmäinen runokokoelma. Sastamalalaisen Warelian kustantama teos on heti kannestaan kiehtova: kokoelmalla on ihastuttava nimi ja kanteen poimittu kuva Viljami Heinosen maalauksesta on viehättävä ja mielenkiintoinen. “On seisottava jalat maassa / ja var... Lue koko vinkki »
Historian pienmiehiä

Pekka Kytömäki: Historian pienmiehiä

Pekka Kytömäki on runoilijana tunnettu palindromirunoistaan, joita on ilmestynyt parikin kokoelmallista. En ole niihin sen kummemmin tutustunut, toki Tampereen ratikoista Kytömäen palindromirunous on tuttua. Ennen palindromirunoja Kytömäki on julkaissut kaksi kokoelmaa yhteen suuntaan luettavaa runoutta. Uusin kokoelma Historian pienmiehiä on se... Lue koko vinkki »
Haavamaa

Pontus Purokuru: Haavamaa

Pontus Purokuru on jäänyt minulle kirjoittajana vielä vieraaksi, mutta ääni on tuttu: sen verran pitkään olen kuunnellut sekä Mitä meitä vaivaa -podcastia että Selitä minulle -podcastia. Oli siis korkea aika perehtyä Purokurun kirjalliseen tuotantoon. Uusi Haavamaa-teos pakkaa samoihin kansiin kaksi teosta tai kuusi osaa, miten tätä nyt haluaa tark... Lue koko vinkki »
Onhan sentään linnut

Uni Ojuva: Onhan sentään linnut

Uni Ojuva on sodankyläläinen runoilija, jolta tämä Onhan sentään linnut -kokoelma on toinen julkaistu kokoelma. Kulttuurivihkojen julkaisema esikoinen Asentopuu ilmestyi vuonna 2018 ja sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Onhan sentään linnut kuvaa Lappia, tarkemmin Keski-Lappia, pitkällä aikajänteellä: se alkaa tulivuorista ja 20000-v... Lue koko vinkki »
Maailma on minun

Edith Södergran: Maailma on minun : runoja ja valokuvia

Ihan heti täytyy sanoa, että tämä kirja oli minusta hurmaava, vaikka luulinkin jo Edith Södergranin lyriikan jääneen omalta kohdaltani jonnekin nuoruuteen. Ei ollenkaan! Päinvastoin, nyt paljon myöhemmin monet runoista puhuivat aivan uudella tavalla. Edith Irene Södergran (1892–1923) oli varmastikin tunnetuin lyriikan modernismin tuoja Suomeen; ... Lue koko vinkki »
Pimeä kuu

Taneli Viljanen: Pimeä kuu

Taneli Viljasen kuudes teos on kustantajan tuplaluokittelema sekä runokokoelmaksi että esseeteokseksi. Ainakin Tampereella kirjastossa on kallistuttu runouteen, mikä on mielestäni oikea paikka tälle teokselle. Ainakin päällisin puolin Pimeä kuu on kyllä runoutta, mutta toki se lainaa esseestäkin jotain. Kauniin violetti kirja kätkee sisäänsä poh... Lue koko vinkki »