Science fiction

Tieteiskirjallisuus, science fiction, sci-fi, scifi, SF – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yleisesti ottaen scifissä on kyse kirjallisuudesta, jossa on mukana mie­li­kuvituksellisia ja epätodellisia elementtejä. Fantasiasta scifin erottaa se, että nämä elementit on usein perusteltu tieteellisesti; ne eivät ole yliluonnollisia, vaikka voivatkin ylittää nykytieteen rajat.

Rajanveto on melko vaikeaa ja toisaalta paljon on kyse markkinoinnista. Toi­sille avaruus on olennainen osa science fictionin määritelmää. Esimerkiksi Tähtien sota on avaruusseikkailu ja siten scifiä, mutta se on enemmänkin ava­ruusfantasiaa: jedit eivät käytännössä eroa perinteisen fantasiakirjallisuuden velhoista. Toisaalta vaikkapa Star Trek on tieteellisempi, mutta vain näen­näi­sesti. Toisessa ääripäässä science fictionia on valtavirtakirjallisuutta lähes­ty­vät kirjat, joissa on joku pieni epätodellinen tekijä tai jotka esimerkiksi sijoittu­vat lähitulevaisuuteen voidakseen ottaa taiteellisia vapauksia vaikkapa tieteen kehityksen suhteen.

Science fictionille olennaista on joka tapauksessa tietty vaihtoehtojen tutki­minen ja kokeileminen, joko teknologian tai sitten ihan inhimillisen toiminnan suhteen. Vaihtoehtohistoria, jossa leikitään ”entäs jos”-ajatuksilla, on omalla tavallaan myös tieteiskirjallisuutta. Usein tieteiskirjallisuus lähteekin jostain yksittäisestä ideasta, jonka ympärille rakentuu tarina – on kirjailijan taidoista kiinni, syntyykö lopputuloksesta hyvä romaani vai ei. Tieteiskirjallisuuden pa­rissa harrastetaan paljon novelleja, joka onkin yhden idean tarinoille usein hyvin toimiva muoto.

Sci-fi-termi esiintyi ensimmäistä kertaa julkisuudessa 1950-luvulla. Englan­niksi siinä on hieman halveksiva sävy ja esimerkiksi alan kirjailijat suosivat itse SF-lyhennettä. Suomessa scifi on neutraali ja alan harrastajienkin käyttämä ilmaus.

Tieteiskirjallisuuden alalajeja

Kova ja pehmeä scifi. Kovassa, luonnontieteellisessä scifissä tieteellisten yksityiskohtien ja tulevaisuuskuvittelun tarkkuus on tärkeää. Useat kovan scifin kirjoittajat pitävät esimerkiksi tiukasti kiinni valonnopeuden rajasta ja monilla genren kirjoittajilla on luonnontieteilijätausta. Arthur C. Clarke on tämän ryhmän perusnimiä. Pehmeässä scifissä tieteellinen näkemys on enemmän yhteiskuntatieteellinen: teknisten keksintöjen sijasta speku­latii­vinen tekijä on esimerkiksi yhteiskuntarakenteisiin liittyvä.

Singularity Sky

Kova tieteiskirjallisuus kärsii usein vanhetes­saan, kun tiede kehittyy ohi kuvitelmista. Tieteiskirjallisuus on joskus onnistunut ennakoimaan tieteen kehitystä osuvasti, toisinaan taas heikommin. Monia kovia tieteiskirjoja vaivaa myös henkilöhahmojen heikkous: tekniikka ajaa ihmisten edelle. Arthur C. Clarken lisäksi tunnettuja kovan scifin kirjoittajia ovat Larry Niven, Frederik Pohl, Hal Clement ja Poul Anderson.

Nykyisistä kirjoittajista kovaa scifiä kirjoitta­vat muun muassa Alastair Reynolds, Charles Stross, Ken MacLeod ja Richard Morgan, jotka sekoittavat mukaan myös muita vaikutteita, kuten avaruusoopperaa ja yhteiskunnallisia elementtejä (Ken Mac­Leodin kirjoissa on esimerkiksi vahvasti sosialistisia ja anarkistisia sävyjä), mutta suhtautuvat tarinoidensa teknisiin ja tieteellisiin ulottuvuuksiin vaka­vasti.

Yhteiskunnallinen tieteiskirjallisuus on vanhaa perua: monet vanhat utopia- ja dystopiakirjat ovat omalla tavallaan tällaista sosiaaliscifiä, vaikka niitä ei genre­kirjallisuudeksi mieltäisikään. Huxley, Orwell, Wells, kaikki tutkivat kirjoissaan yhteiskuntaa tulevaisuusvisioiden ja tieteiskirjallisten keinojen avulla. Tuoreemmista kirjailijoista esimerkiksi Margaret Atwood on kirjoittanut yhteiskunnallista tieteiskirjallisuutta (esimerkiksi Orjattaresi). Selkeän genre­kirjallisuuden puolella 1940-luvulla Robert Heinlein ja Isaac Asimov edistivät tällaista ihmislähtöisempää scifiä. 1960-luvulla seurasi genren uusi tuleminen Ursula Le Guinin kaltaisten kirjailijoiden myötä. Le Guin on teoksissaan kar­toittanut erilaisia yhteiskunnallisia ja esimerkiksi sukupuolirooleihin liittyviä ajatuskokeita.

Portti naisten maahan

Yksi yhteiskunnallisen scifin laaja alalaji on feministinen science fiction, joka käsittelee naisten roolia yhteiskunnassa erilaisten tieteiskuvitelmien kautta. Utopiatarinoissa kuvitellaan maailmoita, joissa sukupuoliroolit ovat kirjailijan mielestä ihanteelliset, dystopiatarinoissa sukupuolten epätasa-arvoa korostetaan. Ursula Le Guin on tärkeä nimi tässäkin: Pimeyden vasen käsi on klassikko. Joanna Russin Naisten planeetta on toinen feministiscifin perusteos. Muita merkittäviä feministisen tieteiskirjallisuu­den kirjoittajia ovat Sheri Tepper ja Octavia Butler.

Kyberpunk ja transhumanismi. Kyberpunk on tavallisesti synkkään lähitulevaisuuteen sijoittuvaa tieteis­kirjalli­suutta. Genren tavaramerkkejä ovat hakkerit, tekoälyt ja ihmisruumiin ja tieto­koneiden yhteenliittäminen. Kirjojen päähenkilöt ovat tyypillisesti yhteiskun­nan laidalla eläviä hylkiöitä; yhteiskunta itse on tavallisesti suuryritysten hallit­sema totalitaarinen kauhukuva. Kyberpunk on tyyliltään paljon velkaa film noirille ja monissa kirjoissa käytetään dekkarikirjallisuuden konsteja.

Muuntohiili

Kyberpunk sai alkunsa 1980-luvun alussa. William Gibsonin Neurovelho on genren perus­teoksia; Bruce Sterling on toinen avainnimi. Kriitikot ja kirjallisuudentutkijat ovat sittemmin taittaneet peistä kyberpunkin vallankumouk­sellisuu­desta ja edistyksellisyydestä, mutta kyllä kyberpunk on jonkun jäljen tieteiskirjalli­suu­den maailmaan jättänyt. Richard Morganin Muuntohiili on hyvä esimerkki modernista kyberpunkista.

Kyberpunkin nykyisiä jälkeläisiä ovat post­kyber­punkiksikin leimatut kirjat, joissa viedään sulau­tettua tietotekniikkaa (ubiquitous computing) ja ihmiskehon kyberneettistä muokkaamista eteenpäin. Näille kirjoille on dys­topioiden sijasta tavallisempaa optimistisempi näkökulma teknologiaan ja yhteis­kuntaan. Teknologinen singulariteetti ja niukkuudenjälkeinen yhteiskun­ta ovat avainsanoja tällaisessa tulevaisuusoptimistisessa kirjallisuudessa. Monet Charles Strossin kirjat (Accelerando, Glasshouse, Iron Sunrise, Singularity Sky) sijoittuvat tällaiseen maailmaan, Neal Stephensonin Diamond Agen kuvatessa yhteiskuntaa, joka on puolivälissä matkalla.

Steampunk on kyberpunkin jälkeläisiä: rähjäistä punk-asennetta ja film noiria yhdistettynä viktoriaaniseen höyrykoneisiin luottavaan teknologiaan. Steam­punkilla on yhtymäkohtia myös fantasiaan, esimerkiksi China Miévillen Bas-Lag-maailmaan sijoittuvat kirjat ovat täynnä vanhanaikaista teknologiaa, mutta ovat luonteeltaan hyvin fantastisia. Gibsonin ja Sterlingin The Diffe­rence Engine taas on selvemmin scifiä steampunkia (kirjan perusidea on hyvin teknologiakeskeinen).

Valo

Avaruusooppera on värikästä, romanttista ja melodramaattista seikkailua avaruudes­sa. Genrelle on olennaista suuruus: asetel­mat, teemat, henkilöt, taistelut ja kaikki muu tapahtuu hyvin suurella skaalalla. Tämäkin termi – space opera – on alunpe­rin enemmän haukkumasana, mutta sit­tem­min se on omaksuttu käyttöön myös positiivisemmassa mielessä.

Avaruusooppera sai alkunsa 1930- ja 1940-luvun pulp-lehdissä. Se oli paljon velkaa aikansa seikkailukertomuksille: seikkailut eksoottisilla ja sivistymättömillä rajaseuduilla siirrettiin yksinkertaisesti avaruuteen (”Space… the final frontier”). Avaruusoopperaa ryhdyttiin luomaan uudestaan 1970-luvulla ja alkuperäiset Tähtien sota -elokuvat viimeistään tekivät genreä tutuksi: varsinkin sarjan ensimmäiseen elokuvaan tiivistyy paljon olennaista avaruusoopperasta.

Pelaaja

Uusi avaruusooppera on kenties alkuperäis­tä synkempää ja tavallisesti tieteellisesti va­kuuttavampaa. Tähtienvälinen mittakaava on kuitenkin säilynyt. Iain M. Banks on yksi uuden avaruusooperan mestareita, jonka kirjoissa 10 000 kilometrin päässä oleva avaruus on ”välittömässä läheisyydessä”. Alastair Reynolds, M. John Harrison, Stephen Baxter ja Peter F. Hamilton ovat muita esimerkkejä uuden avaruusoopperan taitajista.

Kirjallisuuspalkintoja

Tieteiskirjallisuuden ystävät ovat aktiivisia puuhaamaan kirjallisuuspalkintojen kanssa.

Hugo on yksi perinteisimpiä tieteiskirjallisuuspalkintoja, sillä sitä on jaettu jo vuodesta 1955. Hugo-palkinnot jaetaan Worldcon-tapahtumassa. Valinnan suorittavat äänestämällä World Science Fiction Societyn jäsenet eli tieteis­kirjal­lisuuden harrastajat. Hugo-palkinnosta lisää Hugo-sivullamme.

Nebula on toinen arvostettu palkinto. Sen taustalla on Science Fiction and Fantasy Writers of America, eli valinnan tekevät science fiction -kirjailijat. Ensimmäinen Nebula-palkinto jaettiin vuonna 1965 Frank Herbertin Dyynille. Nebula-sivultamme löydät lisätietoja tästäkin palkinnosta.

Arthur C. Clarke -palkinto on englantilainen palkinto, jonka voi saada Isossa-Britanniassa julkaistu kirja. Vuodesta 1987 jaetun palkinnon voittajat valitsee eri science fiction -yhdistysten jäsenistä valittava raati. Tällekin palkinnolle on oma sivunsa.

Tähtivaeltaja on parhaalle suomeksi julkaistulle scifi-kirjalle annettava palkin­to, jota jakaa Helsingin Science Fiction Seura. Voittajan valitsee raati, johon kuuluu vaihteleva kokoonpano tieteiskirjallisuutta tuntevia toimittajia ja krii­tikoita. Tähtivaeltaja-sivuiltamme löytyy täydelliset listat voittajista ja lyhyt­listatuista kirjoista sekä joukko raadin lehdistötiedotteita, joista löydät muun muassa raadin perustelut valinnoilleen.

Yhdistystoimintaa, lehtiä ja tapahtumia

Tieteiskirjallisuuden harrastajat ovat aina kokoontuneet yhdistyksiksi: Iso-Britanniassakin perustettiin ensimmäinen alan yhdistys jo vuonna 1937. Suo­messa toimii enemmän tai vähemmän aktiivisesti muutama scifi-seura.

Turun Science Fiction Seura ry on alan seuroista vanhin Suomessa: se perus­tettiin vuonna 1976. TSFS julkaisee Spin-lehteä, jakaa vuosittain parhaalle scifi-novellille Atorox-palkinnon ja järjestää NOVA-novellikilpailua Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n kanssa.

Helsingin Science Fiction Seura ry julkaisee Tähtivaeltaja-lehteä ja jakaa Tähtivaeltaja- ja Tähtifantasia-palkintoja.

Tampereen Science Fiction Seura ry julkaisee Portti-lehteä ja järjestää vuosit­taisen novellikilpailun.

Suomen Tieteiskirjoittajat ry on tieteis- ja fantasiakirjallisuuden kirjoittamises­ta kiinnostuneille tarkoitettu yhdistys. Se julkaisee Kosmoskynä-lehteä, jär­jestää kirjoittajakursseja, tarjoaa arvostelupalvelua ja ylläpitää Netti­colosseum-keskustelufoorumia.

Paikallista organisoitua scifi-toimintaa on lisäksi Jyväskylässä, Espoossa, Joensuussa, Tampereella, Helsingin yliopistolla, Turun yliopistolla ja varmasti monessa muussakin paikassa tässä yhdistysten luvatussa maassa.

Suomalaisista alan lehdistä olennaisimmat onkin jo mainittu; lisättäköön listaan vielä Usva, ilmaiseksi PDF-muodossa jaeltava spekulatiivisen fiktion verkkolehti.

Science fiction -tapahtumista kotimaassa olennaisin on Finncon, joka ei ole­kaan aivan pikku juttu: Finncon on Euroopan suurin science fiction -tapahtu­ma. Finnconia on järjestetty vuodesta 1986 asti. Vuodesta 1999 alkaen ta­pahtuma on järjestetty yhdessä Animeconin kanssa. Viime vuosina täysin ilmainen tapahtuma on houkutellut yli 5 000 vierasta, ulkomailta asti. Myös tapahtuman kunniavieraat ovat kansainvälistä huipputasoa.

Kansainvälisistä tapahtumista merkittävin on Worldcon, joka on järjestetty vuosittain aina 1930-luvulta alkaen. Worldcon-organisaatio jakaa Hugo-palkintoa, ja tapahtumassa jaetaan useita muitakin palkintoja, onhan se maailman johtava science fiction -tapahtuma. Worldcon järjestetään milloin missäkin, pääasiassa kai Pohjois-Amerikassa. Tapahtuman järjestäjät valitaan äänestyksellä: kussakin Worldconissa valitaan, kuka saa järjestää tapahtuman kahden vuoden päästä.

Tieteiskirjallisuus Kirjavinkeissä

Yllä onkin mainittu jo paljon hyviä tieteiskirjoja, mutta tässä vielä joitain poi­mintoja Kirjavinkeissä arvostelluista teoksista.

Lähellä valtavirtaa, entäs-jos-leikkejä, muuten vain helpommin lähestyttävää

Kovempaa scifiä

Dystopioita ja utopioita

Lisää löydät esimerkiksi avainsanahaulla. Tieteiskirjallisuuteen liittyviä avainsanoja Kirjavinkeissä ovat muiden muassa:

2 kommenttia

  1. Mistä löytää suomenkielistä scifiä – käännöksiä tai alkukielisiä e-kirjoina? Entä onko niitä jo äänikirjoinakin?

Vastaa