Science fiction

Tieteiskirjallisuus, science fiction, sci-fi, scifi, SF – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yleisesti ottaen scifissä on kyse kirjallisuudesta, jossa on mukana mielikuvituksellisia ja epätodellisia elementtejä. Fantasiasta scifin erottaa se, että nämä elementit on usein perusteltu tieteellisesti; ne eivät ole yliluonnollisia, vaikka voivatkin ylittää nykytieteen rajat.

Rajanveto on melko vaikeaa ja toisaalta paljon on kyse markkinoinnista. Toisille avaruus on olennainen osa science fictionin määritelmää. Esimerkiksi Tähtien sota on avaruusseikkailu ja siten scifiä, mutta se on enemmänkin avaruusfantasiaa: jedit eivät käytännössä eroa perinteisen fantasiakirjallisuuden velhoista. Toisaalta vaikkapa Star Trek on tieteellisempi, mutta vain näennäisesti. Toisessa ääripäässä science fictionia on valtavirtakirjallisuutta lähestyvät kirjat, joissa on joku pieni epätodellinen tekijä tai jotka esimerkiksi sijoittuvat lähitulevaisuuteen voidakseen ottaa taiteellisia vapauksia vaikkapa tieteen kehityksen suhteen.

Science fictionille olennaista on joka tapauksessa tietty vaihtoehtojen tutkiminen ja kokeileminen, joko teknologian tai sitten ihan inhimillisen toiminnan suhteen. Vaihtoehtohistoria, jossa leikitään ”entäs jos”-ajatuksilla, on omalla tavallaan myös tieteiskirjallisuutta. Usein tieteiskirjallisuus lähteekin jostain yksittäisestä ideasta, jonka ympärille rakentuu tarina – on kirjailijan taidoista kiinni, syntyykö lopputuloksesta hyvä romaani vai ei. Tieteiskirjallisuuden parissa harrastetaan paljon novelleja, joka onkin yhden idean tarinoille usein hyvin toimiva muoto.

Sci-fi-termi esiintyi ensimmäistä kertaa julkisuudessa 1950-luvulla. Englanniksi siinä on hieman halveksiva sävy ja esimerkiksi alan kirjailijat suosivat itse SF-lyhennettä. Suomessa scifi on neutraali ja alan harrastajienkin käyttämä ilmaus.

Tieteiskirjallisuuden alalajeja

Kova ja pehmeä scifi. Kovassa, luonnontieteellisessä scifissä tieteellisten yksityiskohtien ja tulevaisuuskuvittelun tarkkuus on tärkeää. Useat kovan scifin kirjoittajat pitävät esimerkiksi tiukasti kiinni valonnopeuden rajasta ja monilla genren kirjoittajilla on luonnontieteilijätausta. Arthur C. Clarke on tämän ryhmän perusnimiä. Pehmeässä scifissä tieteellinen näkemys on enemmän yhteiskuntatieteellinen: teknisten keksintöjen sijasta spekulatiivinen tekijä on esimerkiksi yhteiskuntarakenteisiin liittyvä.

Singularity SkyKova tieteiskirjallisuus kärsii usein vanhetessaan, kun tiede kehittyy ohi kuvitelmista. Tieteiskirjallisuus on joskus onnistunut ennakoimaan tieteen kehitystä osuvasti, toisinaan taas heikommin. Monia kovia tieteiskirjoja vaivaa myös henkilöhahmojen heikkous: tekniikka ajaa ihmisten edelle. Arthur C. Clarken lisäksi tunnettuja kovan scifin kirjoittajia ovat Larry Niven, Frederik Pohl, Hal Clement ja Poul Anderson.

Nykyisistä kirjoittajista kovaa scifiä kirjoittavat muun muassa Alastair Reynolds, Charles Stross, Ken MacLeod ja Richard Morgan, jotka sekoittavat mukaan myös muita vaikutteita, kuten avaruusoopperaa ja yhteiskunnallisia elementtejä (Ken MacLeodin kirjoissa on esimerkiksi vahvasti sosialistisia ja anarkistisia sävyjä), mutta suhtautuvat tarinoidensa teknisiin ja tieteellisiin ulottuvuuksiin vakavasti.

Yhteiskunnallinen tieteiskirjallisuus on vanhaa perua: monet vanhat utopia- ja dystopiakirjat ovat omalla tavallaan tällaista sosiaaliscifiä, vaikka niitä ei genrekirjallisuudeksi mieltäisikään. Huxley, Orwell, Wells, kaikki tutkivat kirjoissaan yhteiskuntaa tulevaisuusvisioiden ja tieteiskirjallisten keinojen avulla. Tuoreemmista kirjailijoista esimerkiksi Margaret Atwood on kirjoittanut yhteiskunnallista tieteiskirjallisuutta (esimerkiksi Orjattaresi). Selkeän genrekirjallisuuden puolella 1940-luvulla Robert Heinlein ja Isaac Asimov edistivät tällaista ihmislähtöisempää scifiä. 1960-luvulla seurasi genren uusi tuleminen Ursula Le Guinin kaltaisten kirjailijoiden myötä. Le Guin on teoksissaan kartoittanut erilaisia yhteiskunnallisia ja esimerkiksi sukupuolirooleihin liittyviä ajatuskokeita.

Portti naisten maahan

Yksi yhteiskunnallisen scifin laaja alalaji on feministinen science fiction, joka käsittelee naisten roolia yhteiskunnassa erilaisten tieteiskuvitelmien kautta. Utopiatarinoissa kuvitellaan maailmoita, joissa sukupuoliroolit ovat kirjailijan mielestä ihanteelliset, dystopiatarinoissa sukupuolten epätasa-arvoa korostetaan. Ursula Le Guin on tärkeä nimi tässäkin: Pimeyden vasen käsi on klassikko. Joanna Russin Naisten planeetta on toinen feministiscifin perusteos. Muita merkittäviä feministisen tieteiskirjallisuuden kirjoittajia ovat Sheri Tepper ja Octavia Butler.

Kyberpunk ja transhumanismi. Kyberpunk on tavallisesti synkkään lähitulevaisuuteen sijoittuvaa tieteiskirjallisuutta. Genren tavaramerkkejä ovat hakkerit, tekoälyt ja ihmisruumiin ja tietokoneiden yhteenliittäminen. Kirjojen päähenkilöt ovat tyypillisesti yhteiskunnan laidalla eläviä hylkiöitä; yhteiskunta itse on tavallisesti suuryritysten hallitsema totalitaarinen kauhukuva. Kyberpunk on tyyliltään paljon velkaa film noirille ja monissa kirjoissa käytetään dekkarikirjallisuuden konsteja.

MuuntohiiliKyberpunk sai alkunsa 1980-luvun alussa. William Gibsonin Neurovelho on genren perusteoksia; Bruce Sterling on toinen avainnimi. Kriitikot ja kirjallisuudentutkijat ovat sittemmin taittaneet peistä kyberpunkin vallankumouksellisuudesta ja edistyksellisyydestä, mutta kyllä kyberpunk on jonkun jäljen tieteiskirjallisuuden maailmaan jättänyt. Richard Morganin Muuntohiili on hyvä esimerkki modernista kyberpunkista.

Kyberpunkin nykyisiä jälkeläisiä ovat postkyberpunkiksikin leimatut kirjat, joissa viedään sulautettua tietotekniikkaa (ubiquitous computing) ja ihmiskehon kyberneettistä muokkaamista eteenpäin. Näille kirjoille on dystopioiden sijasta tavallisempaa optimistisempi näkökulma teknologiaan ja yhteiskuntaan. Teknologinen singulariteetti ja niukkuudenjälkeinen yhteiskunta ovat avainsanoja tällaisessa tulevaisuusoptimistisessa kirjallisuudessa. Monet Charles Strossin kirjat (Accelerando, Glasshouse, Iron Sunrise, Singularity Sky) sijoittuvat tällaiseen maailmaan, Neal Stephensonin Diamond Agen kuvatessa yhteiskuntaa, joka on puolivälissä matkalla.

Steampunk on kyberpunkin jälkeläisiä: rähjäistä punk-asennetta ja film noiria yhdistettynä viktoriaaniseen höyrykoneisiin luottavaan teknologiaan. Steampunkilla on yhtymäkohtia myös fantasiaan, esimerkiksi China Miévillen Bas-Lag-maailmaan sijoittuvat kirjat ovat täynnä vanhanaikaista teknologiaa, mutta luonteeltaan hyvin fantastisia. Gibsonin ja Sterlingin The Difference Engine taas on selvemmin scifiä steampunkia (kirjan perusidea on hyvin teknologiakeskeinen).

ValoAvaruusooppera on värikästä, romanttista ja melodramaattista seikkailua avaruudessa. Genrelle on olennaista suuruus: asetelmat, teemat, henkilöt, taistelut ja kaikki muu tapahtuu hyvin suurella skaalalla. Tämäkin termi – space opera – on alunperin enemmän haukkumasana, mutta sittemmin se on omaksuttu käyttöön myös positiivisemmassa mielessä.

Avaruusooppera sai alkunsa 1930- ja 1940-luvun pulp-lehdissä. Se oli paljon velkaa aikansa seikkailukertomuksille: seikkailut eksoottisilla ja sivistymättömillä rajaseuduilla siirrettiin yksinkertaisesti avaruuteen (”Space… the final frontier”). Avaruusoopperaa ryhdyttiin luomaan uudestaan 1970-luvulla ja alkuperäiset Tähtien sota -elokuvat viimeistään tekivät genreä tutuksi: varsinkin sarjan ensimmäiseen elokuvaan tiivistyy paljon olennaista avaruusoopperasta.

PelaajaUusi avaruusooppera on kenties alkuperäistä synkempää ja tavallisesti tieteellisesti vakuuttavampaa. Tähtienvälinen mittakaava on kuitenkin säilynyt. Iain M. Banks on yksi uuden avaruusooperan mestareita, jonka kirjoissa 10 000 kilometrin päässä oleva avaruus on ”välittömässä läheisyydessä”. Alastair Reynolds, M. John Harrison, Stephen Baxter ja Peter F. Hamilton ovat muita esimerkkejä uuden avaruusoopperan taitajista.

Kirjallisuuspalkintoja

Tieteiskirjallisuuden ystävät ovat aktiivisia puuhaamaan kirjallisuuspalkintojen kanssa.

Hugo on yksi perinteisimpiä tieteiskirjallisuuspalkintoja, sillä sitä on jaettu jo vuodesta 1955. Hugo-palkinnot jaetaan Worldcon-tapahtumassa. Valinnan suorittavat äänestämällä World Science Fiction Societyn jäsenet eli tieteiskirjallisuuden harrastajat. Hugo-palkinnosta lisää Hugo-sivullamme.

Nebula on toinen arvostettu palkinto. Sen taustalla on Science Fiction and Fantasy Writers of America, eli valinnan tekevät science fiction -kirjailijat. Ensimmäinen Nebula-palkinto jaettiin vuonna 1965 Frank Herbertin Dyynille. Nebula-sivultamme löydät lisätietoja tästäkin palkinnosta.

Arthur C. Clarke -palkinto on englantilainen palkinto, jonka voi saada Isossa-Britanniassa julkaistu kirja. Vuodesta 1987 jaetun palkinnon voittajat valitsee eri science fiction -yhdistysten jäsenistä valittava raati. Tällekin palkinnolle on oma sivunsa.

Tähtivaeltaja on parhaalle suomeksi julkaistulle scifi-kirjalle annettava palkinto, jota jakaa Helsingin Science Fiction Seura. Voittajan valitsee raati, johon kuuluu vaihteleva kokoonpano tieteiskirjallisuutta tuntevia toimittajia ja kriitikoita. Tähtivaeltaja-sivuiltamme löytyy täydelliset listat voittajista ja lyhytlistatuista kirjoista sekä joukko raadin lehdistötiedotteita, joista löydät muun muassa raadin perustelut valinnoilleen.

Yhdistystoimintaa, lehtiä ja tapahtumia

Tieteiskirjallisuuden harrastajat ovat aina kokoontuneet yhdistyksiksi: Iso-Britanniassakin perustettiin ensimmäinen alan yhdistys jo vuonna 1937. Suomessa toimii enemmän tai vähemmän aktiivisesti muutama scifi-seura.

Turun Science Fiction Seura ry on alan seuroista vanhin Suomessa: se perustettiin vuonna 1976. TSFS julkaisee Spin-lehteä, jakaa vuosittain parhaalle scifi-novellille Atorox-palkinnon ja järjestää NOVA-novellikilpailua Suomen Tieteiskirjoittajat ry:n kanssa.

Helsingin Science Fiction Seura ry julkaisee Tähtivaeltaja-lehteä ja jakaa Tähtivaeltaja- ja Tähtifantasia-palkintoja.

Tampereen Science Fiction Seura ry julkaisee Portti-lehteä ja järjestää vuosittaisen novellikilpailun.

Suomen Tieteiskirjoittajat ry on tieteis- ja fantasiakirjallisuuden kirjoittamisesta kiinnostuneille tarkoitettu yhdistys. Se julkaisee Kosmoskynä-lehteä, järjestää kirjoittajakursseja, tarjoaa arvostelupalvelua ja ylläpitää Netticolosseum-keskustelufoorumia.

Paikallista organisoitua scifi-toimintaa on lisäksi Jyväskylässä, Espoossa, Joensuussa, Tampereella, Helsingin yliopistolla, Turun yliopistolla ja varmasti monessa muussakin paikassa tässä yhdistysten luvatussa maassa.

Suomalaisista alan lehdistä olennaisimmat onkin jo mainittu; lisättäköön listaan vielä Usva, ilmaiseksi PDF-muodossa jaeltava spekulatiivisen fiktion verkkolehti.

Science fiction -tapahtumista kotimaassa olennaisin on Finncon, joka ei olekaan aivan pikku juttu: Finncon on Euroopan suurin science fiction -tapahtuma. Finnconia on järjestetty vuodesta 1986 asti. Vuodesta 1999 alkaen tapahtuma on järjestetty yhdessä Animeconin kanssa. Viime vuosina täysin ilmainen tapahtuma on houkutellut yli 5 000 vierasta, ulkomailta asti. Myös tapahtuman kunniavieraat ovat kansainvälistä huipputasoa.

Kansainvälisistä tapahtumista merkittävin on Worldcon, joka on järjestetty vuosittain aina 1930-luvulta alkaen. Worldcon-organisaatio jakaa Hugo-palkintoa, ja tapahtumassa jaetaan useita muitakin palkintoja, onhan se maailman johtava science fiction -tapahtuma. Worldcon järjestetään milloin missäkin, pääasiassa kai Pohjois-Amerikassa. Tapahtuman järjestäjät valitaan äänestyksellä: kussakin Worldconissa valitaan, kuka saa järjestää tapahtuman kahden vuoden päästä.

Tieteiskirjallisuus Kirjavinkeissä

Yllä onkin mainittu jo paljon hyviä tieteiskirjoja, mutta tässä vielä joitain poimintoja Kirjavinkeissä arvostelluista teoksista.

Lähellä valtavirtaa, entäs-jos-leikkejä, muuten vain helpommin lähestyttävää

Kovempaa scifiä

Lisää löydät esimerkiksi avainsanahaulla. Tieteiskirjallisuuteen liittyviä avainsanoja Kirjavinkeissä ovat muiden muassa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.