Grammata

A.W. Yrjänä: Grammata

A. W. Yrjänän runot eivät tule lautaselle valmiiksi katettuna, vaan ne kuin vaativat lukijaa ajattelemaan toisenkin kerran sekä ottamaan selvää tekstien henkilöistä ja paikoista – hyvä niin. Grammatan tekstejä tekee mieli kypsytellä ja antaa niille useampi lukukerta. Jälkimaku on hieno. Yrjänän runoissa kertoja voisi olla ikuinen löytöretkeilijä... Lue koko vinkki »

Hannele Huovi ja Elina Warsta: Hiiri mittaa maailmaa

Hannele Huovin tekstit ovat lapsiperheille tuttuja ja pidettyjä jo vuosikymmenten ajan. Tähän kokoelmaan on paketoitu 200 lastenrunoa Huovin runsaasta tuotannosta. Kirja tempaa mukaansa ensiriviltä lähtien. Tekstit on jaoteltu yhdeksän eri teeman alle, mutta yhtä hyvin niitä voi lukea yhden kerrallaan sieltä täältä. Ne eivät ole sidoksissa johon... Lue koko vinkki »

Pekka Kainulainen: Amorphis : Taivaan rumpu

Amorphis-kirjassa kerrottiin tasapuolisesti yhtyeessä vaikuttaneista nykyisistä ja entisistä jäsenistä. Taivaan rummussa taas ovat pääosissa yhtyeen sanoitukset, joiden taustalla on sammattilainen taiteilija Pekka Kainulainen. Kirja alkaa Amorphis-laulaja Tomi Joutsenen ja Kainulaisen keskustelulla. Joutsen kuvaakin osuvasti yhtyeen musiikin ja ... Lue koko vinkki »

Claes Andersson: Aamu meren rannalla

Claes Anderssonin uudessa kokoelmassa vaihtelevat niin tunteet, aika kuin mittasuhteet. Se on kuin kävelisi huoneessa, joka on välillä omassa asunnossa, välillä ulkona suuressa maailmassa ja välillä omassa päässä. Toistuvia teemoja ovat lapsuus, isäsuhde sekä päivän uutisten aiheuttamat huomiot ja tunnereaktiot. Taide ja jalkapallo taas ovat kui... Lue koko vinkki »

Ismo Loivamaa (toim.): Soita soita sinikello : Suomen lasten kesärunot

Ismo Loivamaan toimittamat ja Rudolf Koivun kuvittamat Jos sul lysti on ja Unen sinistä maata päin ovat saaneet jatkoa kesärunojen kokoelmasta. Soita soita sinikello noudattaa tuttua konseptia. Perinteiset ja uudemmat tekstit on kuvitettu tällä kertaa Martta Wendelinin upeilla maalauksilla. Kesärunoissa ei ehkä ole yhtä paljon klassikkoja kuin v... Lue koko vinkki »

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas : sateessa ja tuulessa

Kirsi Kunnaksen monipuolista tuotantoa on vaikea kiteyttää lyhyesti tai laittaa yhden otsikon alle. Samoin hänen elämässään on ollut paljon käänteitä ja erilaisia aikajaksoja. Elämäkerran kirjoittaminen on haastava tehtävä, mutta Leena Kirstinä on onnistunut hyvin. Kirjoittaja on valinnut selkeän linjan, jossa Kunnaksen lyriikka ja teokset ovat ... Lue koko vinkki »

Ismo Loivamaa (toim.): Unen sinistä maata päin

Kehtolaulut ja iltasadut ovat sellaista perinnettä, jonka haluaisi säilyvän sukupolvelta toiselle. Unen sinistä maata päin on koonnut sinisten kansien väliin ikivihreitä ja hieman tuntemattomampiakin kehtolauluja sekä runoja. Kirja on teemansa lisäksi ulkoasultaankin levollinen, taitto on mukavan väljää. Tekstit pysyvät tiukasti uni- ja nukkumis... Lue koko vinkki »

Anneli Kanto: Älytön äyriäinen

Limerikki ei ole Suomessa kovin yleinen runotyyli, eikä sitä ainakaan heti yhdistäisi eläinteemaan. Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjassa se kuitenkin tapahtuu onnistuneesti. Viisiriviset riimittelyt on suunnattu nuorille lukijoille, mutta kyllä aikuinenkin saa kirjasta paljon irti. Runoja on A:sta Ö:hön, jokainen esittelee yhden eläi... Lue koko vinkki »

Ismo Loivamaa (toim.): Jos sul lysti on : Suomen lasten leikkirunot

Ismo Loivamaan toimittama Jos sul lysti on : Suomen lasten leikkirunot vaikuttaa ensivilkaisulla ihanalta lahjakirjalta perinteisin leikkirunoin ja Rudolf Koivun satumaisen kauniin kuvituksin. Itse kirja tuottaa kuitenkin hienoisen pettymyksen: perinteisten kansanrunojen ja omasta lapsuudesta tuttujen lorujen lisäksi se sisältää uudempiakin riimitt... Lue koko vinkki »
Seitsemän enoa

Vilja-Tuulia Huotarinen: Seitsemän enoa

Runotarina seitsemästä enosta tai yhtä hyvin seitsemälle enolle. Kertoja elää kuin yhtä aikaa lapsuuttaan ja nykyhetkeä yrittäen kelata vuosia taaksepäin. Hän muistelee enoja, kirjoittaa heistä ja näkee jopa unia enojen puolesta. Enoilla on kuvaavat kutsumanimet kuten eno Ruusunpuna ja eno Viilinvalmis­taja. He ovat metsäläisiä ja maalaisia, mut... Lue koko vinkki »

Claes Andersson: Syksyni sumuissa rakastan sinua

Kuin olisi peilin edessä, välillä hereillä, välillä katsellen peilistä omaa untaan. Tällainen ajatus nousi mieleen lukiessa Anderssonin tekstejä. Tyyli ja teemat ovat tekijän aiemmasta tuotannosta tuttuja, ja hyvä niin. Syksyni sumuissa rakastan sinua on vapautunut runokokoelma ja nautinnollista luettavaa. Andersson kirjoittaa tälläkin kertaa pa... Lue koko vinkki »

Markku Envall: Toinen jalka maassa ja muita esseitä

Envallin uuden kokoelman esseet liikkuvat omien kokemusten ja huomioiden lisäksi elokuvissa sekä kirjallisuudessa. Tyyli vaihtelee syvien ajatusten kerronnasta analyysiin ja lyhyempään, kriittiseenkin sanailuun. Parhaimmillaan esseet ovat kuin hyviä keskusteluja, jossa lukija tuntee olevansa mukana. Mielestäni parhaat tekstit ovat heti kirjan al... Lue koko vinkki »

Tomi Kontio: Ilman nimeä olisit valoa

Tomi Kontion kuudes runokokoelma kertoo rakkaudesta. Runot ovat avoimia, ja monesti asetelmana on rakkaan puhutteleminen. Millaisena toisen näkee ja tuntee. Runot ovat jaettu viiteen osaan. Niistä ensimmäisessä, toisessa ja neljännessä tekstit sekä säkeet ovat lyhyitä, kun taas viides on enemmän proosamaista. Kolmas osa poikkeaa muista paljon, s... Lue koko vinkki »

Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan

Kiehtovan nimen omaava runokokoelma vakuuttaa myös sisällöllään. Vajaaseen sataan sivuun mahtuu monenlaisia tapahtumia, jotka esitetään oivaltavasti ja tarkasti kuvattuna. Arki ja fantasia kulkevat alusta alkaen käsi kädessä. Hiukset vaihtavat väriä kertomuksen mukaan Runoissa on ironiaa, piikkejä, ja ainakin ympäristöasioiden tiimoilta kanta... Lue koko vinkki »

Caj Westerberg: Yönmusta, sileä

Kokoelma yllättää lukijan pelkistetyllä ilmauksellaan heti alusta lähtien, sillä ensimmäisellä varsinaisella runosivulla on vain neljä sanaa ja seuraavalla kuusi. Se sopiikin hyvin, sillä kolmeen osioon (Talvi, Kevätkunnostus, Kesä) jaettu teos alkaa talven vähäeleisestä rauhasta. Talven lyhyet kuvaukset ovat kuin tuokiokuvia tai muistoja. Kuin ... Lue koko vinkki »
Sakset kädessä ei saa juosta

Vilja-Tuulia Huotarinen: Sakset kädessä ei saa juosta

Sakset kädessä ei saa juosta saattaa olla tuttu vanhempien kieltolauseena, mutta se on myös Vilja-Tuulia Huotarisen vuonna 2004 ilmestynyt, erin­omainen esikoisrunokokoelma. Teos vie lukijan aikakauteen, jolloin reviiri ja elämänkatsomus alkaa laajeta yhä enemmän vanhempien vaikutuspiirin ulkopuolelle. Runot ovat erillisiä, mutta muodostavat kui... Lue koko vinkki »

Juuli Niemi: Yömatkat

Takana päiviä jolloin puhuin vain matkoista ja öitä jolloin en kääntynyt katsomaan mikä minua jahtaa. Runoteoksen nimi on hyvin kuvaava, sillä se on kuin matka, jossa todellisuus alkaa unesta. Runojen kertoja myös pohtii usein uniaan. Lukiessa huomasi itsekin välillä miettivänsä, että voiko unessa nähdä unta. Toimii sekä tarinana että yksittäi... Lue koko vinkki »

Tomi Kontio: Vaaksan päässä taivaasta

Tomi Kontion neljäs runokokoelma alkaa perhospinnin löytymisellä päättyen ilmaan heitettyyn kiveen. Runoissa on paljon vakavia, raadollisiakin aiheita, mutta kieli on helposti lähestyttävää ja puhuttelevaa. Kontion runot ovat täynnä tarkkoja ja rehellisiä kuvauksia. Välillä koruttomia, mutta silti lämminhenkisiä. Luopuminen, ero, rakkaus, lapsuu... Lue koko vinkki »

Halldor Laxness: Maan valo

Kirja päättyy lauseeseen: Ja kauneus yksin on hallitseva. Tämä kiteyttää aika paljon, sillä päähenkilö runoilija Olafur Karason Ljosvikingur pohtii paljon kauneutta ja pitää sitä tavallaan päämääränä, kaiken muun yläpuolella. Sen puolesta hän tekee uhrauksia, luopumisia ja hyvin kyseenalaisiakin tekoja. Olafur eroaa kaikista muista jo pienestä p... Lue koko vinkki »