Unohdetut tytöt

Sara Blædel: Unohdetut tytöt

Unohdetut tytöt alkaa tavalla, joka on rehellisesti sanottuna ruvennut ärsyttämään minua yhä enemmän: kyseessä on siis dekkareille ominainen kursiivilla painettu hämärän tuntuinen sisäkertomus. Onneksi tässä kirjassa sisäkertomusta ei sitten sen enempää jatketakaan. Eihän tuossa kerrontatavassa sinänsä mitään vikaa ole, mutta tehokeinona se alkaa o... Lue koko vinkki »
Ruusu – Pallo – Avain

Pirkko Arhippa: Ruusu – pallo – avain

Pirkko Arhippa ei tänäkään vuonna petä lukijoitaan, vaan tuo markkinoille jälleen uuden rikosromaanin Varpun ja Tiian tutkimuksista. Peräti rauhallisessa Naantalissa, josta on Arhipan kirjoissa tullut varsinainen henkirikosten tyyssija, murhataan tällä kertaa jopa kolme nuorta ihmistä. Tapaukset näyttävät liittyvän mustasukkaisiin kumppaneihin, ... Lue koko vinkki »
Sankaripoliisin kuolema

Joonas Koskimaa: Sankaripoliisin kuolema

Ylikomisario Kari ”Kapu” Karhula oli sankaripoliisi: hän ratkaisi uransa aikana monta kiperää ja yleisön huomiota herättänyttä tapausta. Oli monimutkaista murhaa, pedofiilijuttu ja varsinkin laajan huumevyyhdin paljastaminen. Mutta kun Kapu on ollut jonkin aikaa eläkkeellä, löytää asuntoon poikennut huoltomies hänet kuolleena. Kyseessä näyttää o... Lue koko vinkki »
Murhakuja

Timo Sandberg: Murhakuja

”Ei ole todellisuudessa olemassa mitään keskustalaisia eikä kultaisen keskitien humanisteja. Kysymys on ainoastaan eettisen porvarillisen elämänkatsomuksen ja materialistisen marxilaisuuden välisestä kamppailusta. Kultainen keskitie on sula mahdottomuus. Se joka liehittelee pakanallista antikristillisyyttä, hän liehittelee perkelettä.” Näin pau... Lue koko vinkki »
Sevillan sokea mies

Robert Wilson: Sevillan sokea mies

”Näkeminen, näkökyky, illuusiot, todellisuus.” Näin ylikomisario Javier Falcόn tiivistää murhatutkimuksensa teemat, ja samat teemat kattavat tavallaan koko kirjan. Onko se, mitä olemme tottuneet näkemään, totta vai kuvitelmaa? Miksi meille on annettu näkökyky, jos emme osaa katsoa todellisuutta? On Semana santa, pääsiäisviikko, joka ei Sevillass... Lue koko vinkki »
Pianonvirittäjä

Stefan Tegenfalk: Pianonvirittäjä

En ole aiemmin lukenut Stefan Tegenfalkin kirjoja; häneltä on suomennettu jo kolme teosta eli Vihan aika, Koston vanki ja Pahan kasvot. Niinpä en ennestään tuntenut Pianonvirittäjän sankariparia Walter Gröhniä ja Jonna de Bruggea, mutta pianhan kävi selville, että kyseessä on dekkariskenen tavanomainen tutkijakaksikko, ehkä vähän liiankin tavanomai... Lue koko vinkki »
Poika varjoista

Jussi Adler-Olsen: Poika varjoista

Jussi Adler-Olsen kuuluu siihen monipäiseen skandidekkaristijoukkoon, jonka teoksia olen aina lukenut kiinnostuneena ja suurella mielihyvälläkin huolimatta niiden käsittelemien rikosten kamaluudesta, eikä nyt uusin käsiini tullut teos Poika varjoista taaskaan petä odotuksia. Mukana ovat tietenkin kaikki osasto Q:n jäsenet: nimensä mukaisesti syn... Lue koko vinkki »
Vääriin käsiin

Anna Jansson: Vääriin käsiin

Maria Wern ­-sarjassa on ilmestynyt jo hyvinkin toistakymmentä dekkaria uskollisesti joka vuosi. Idyllinen Gotlanti on saanut olla näyttämönä mitä erilaisimmille murhateoille, ja kun vielä Mari Jungstedtkin sijoittaa dekkarinsa sinne, alkaa saari näyttää aika lailla epäilyttävältä murhien tyyssijalta. Tällä kertaa tapahtumat lähtevät liikkeelle ... Lue koko vinkki »
Pelkopeli

Kari Hanhisuanto: Pelkopeli

Kari Hanhisuannon yhdeksäs kirja ja viides dekkari Pelkopeli on syntynyt erikoisella tavalla: sen tapahtumapaikat ja henkilöt on koottu ehdotuksista, joita kirjailija keräsi kirjoittaessaan julkisilla paikoilla Kemissä. Kirja ei kuitenkaan ollenkaan tunnu paloista ja paikoista kokoon kerätyltä, vaan on päinvastoin hyvin tiivis ja jännittävä kokonai... Lue koko vinkki »
Toinen toistaan pahempi

Denise Rudberg: Toinen toista pahempi

Östermalmin kauniit, rohkeat ja varakkaat seikkailevat taas – syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff, rikoskomisario Torsten Ehn ja konstaapeli Augustin Madrid tulivat lukijoille tutuksi jo ensimmäisestä suomennetusta Denise Rudbergin dekkarista Yksi tappava syrjähyppy (Into 2015). Tällä kertaa heitä työllistää sijoitusyhtiö Chinese Wall, jonka osak... Lue koko vinkki »
Sinulle ei jää ketään

Anna Karolina Larsson: Sinulle ei jää ketään

Viime aikoina lukemissani dekkareissa on tuntunut olevan erityisen paljon rikoksia lapsia kohtaan – Katarina Wennstamin Kivisydämessä tutkittiin vauvan pahoinpitelytapausta ja Samuel Bjørkin Minä matkustan yksin ­-kirjassa sarjamurhaaja vaani kuusivuotiaita tyttöjä. Anna Karolina Larssonin uuden kirjan avausrikos on sitten näitäkin paljon vasten... Lue koko vinkki »
Juhannusmurha

Viveca Sten: Juhannusmurha

Vaihteeksi dekkari, jossa ei ole sarjamurhaajaa! Viveca Stenin uusin suomennettu kirja on neljäs Sandhamnin murhat -sarjassa ja kertoo Victorista, jonka elämä saa surullisen lopun nuorison viettäessä juhannusta. Viini ja väkevät virtaavat, parisuhteita lopetetaan ja aloitetaan, eikä homma oikein ole hanskassa: yksi ja toinen örveltää ja sammuu. ... Lue koko vinkki »
Minä matkustan yksin

Samuel Bjørk: Minä matkustan yksin

Olen lukenut vuosien kuluessa huomattavan määrän dekkareita, viime vuosina erityisen paljon pohjoismaisia murhatarinoita. Tähän joukkoon liittyy nyt Samuel Bjørk, joka on norjalaisen muusikko­kirjailijan Frode Sander Øienin salanimi. Minä matkustan yksin onkin monella tavalla tyypillinen tämän hetken skandidekkari: on sarjamurhaaja, on poliiseja jo... Lue koko vinkki »
Yöperhoset

Ann Cleeves: Yöperhoset

”It ain't over till the fat lady sings.” ­ Tämä vanha viisaus tulee väkisinkin mieleen Vera Stanhope -dekkareita lukiessa, ja vaikkei Vera Stanhope tässä uudessakaan kirjassa varsinaisesti laula, ei tapaus selviä ennen kuin aivan loppumetreillä Veran nokkeluuden ja taitavan poliisintyön ansiosta. Yöperhoset sijoittuu pieneen Kimmerstonin kylään,... Lue koko vinkki »
Kivisydän

Katarina Wennstam: Kivisydän

Edellisessä kirjassaan Katarina Wennstam esitteli lukijoille rikostarkastaja Charlotta Lugnin ja asianajaja Shirin Sundinin, joilla oli Petturi­-teoksessa tutkittavanaan jalkapallohuliganismiin liittyvä viharikos. Nyt mennään rikosasteikossa astetta pidemmälle. Parivaljakko joutuu kasvokkain sydäntäsärkevän tapauksen kanssa. On joulunalusaika, j... Lue koko vinkki »
Satakielen kuolema

Agnete Friis ja Lene Kaaberbøl: Satakielen kuolema

Ukrainalaisen Natašan elämä on ollut enimmäkseen kovaa ja vaativaa; hän vietti lapsuutensa pienen kylän köyhyydessä ja unelmoi paremmasta, mikä näytti ensin toteutuvankin, kun hän meni naimisiin rikkaan ja hurmaavan Pavelin kanssa ja sai Katerina-­tyttären. Sitten Pavel kuoli epäilyttävällä tavalla, ja Natašaa alettiin epäillä hänen murhastaan. Äit... Lue koko vinkki »
Kuolema kutsuu katsomoon

Eija Piekkari: Kuolema kutsuu katsomoon

Kristiina Elo ratkoo taas murhia kiharat pörrössä! Krissestä on tullut yksi suosikeistani kotimaisten dekkarien naispoliisien joukossa. Hän on reipas ja aikaansaava, mutta ymmärtää monella tavalla elämää ja sen ilmiöitä, eikä kuitenkaan ole millään muotoa yli-­inhimilliseksi tai täydelliseksi kuvattu. Uuden kirjan lähtökohtana on hämeenkoskelais... Lue koko vinkki »
Kultasadetta

Nina Peura: Kultasadetta

Gunnar kuoli nukkuessaan. Juuri sellaisen rauhallisen ja yllättävän kuoleman Lailakin haluaisi, jos voisi valita. ­Nina Peuran uusi romaani Kultasadetta menee suoraan asiaan heti ensimmäisessä virkkeessään, ja kirja onkin tiivis sekä tunnelmaltan että kooltaan, 262 sivua melko nopealukuista tekstiä. Olen aikoinani lukenut Peuran edellisen roma... Lue koko vinkki »
Dies Irae : Vihan päivä

Risto Lahtinen: Dies irae – vihan päivä

Risto Lahtisen Dies irae – vihan päivä on näppärä esikoisdekkari Turun maisemista. Siinä Mauri Strömberg, erittäin varakas ja menestynyt liikemies, löydetään kotoaan murhattuna. Rikos on tehty teloitustyyliin: Strömbergiä on ammuttu lähietäisyydeltä päähän ja varmuuden vuoksi vielä keskivartaloon­kin. Lisäksi käsi on naulattu kiinni lattiaan, mikä ... Lue koko vinkki »
Tummempi taivas

Ruben Eliassen ja Mari Jungstedt: Tummempi taivas

Sitten viime lukeman on Mari Jungstedt vaihtanut maisemaa ja päähenkilöä (ja miestä, voisi näsäviisas henkilö lisätä, mutta minähän en lukeudu heihin). Vanha tuttu Anders Knutas Gotlannista on nyt pistänyt pillit pussiin ja tilalle on tullut Gran Canarialla perheineen elävä toimittaja Sara Moberg. Sara on asunut saarella jo parikymmentä vuotta ja t... Lue koko vinkki »