Umberto Eco: Edellisen päivän saari

Haaksirikko on aiheena moneen kertaan käytetty, mutta Econ teos on kyllä kaukana Robinson Crusoen tunnelmista. Eikä kirjan lukeneenakaan voi olla aivan varma, että mitä on tapahtunut ja kenelle. Vai onko oikeasti tapahtunut. Joka tapauksessa kirja kertoo pääosin Roberto de la Griven vaiheista. Välillä kuin omakohtaisesti, välillä jonkun toisen m... Lue koko vinkki »

Harry G. Frankfurt: Paskapuheesta

"Mainonta ja markkinointi sekä politiikka, joka tätä nykyä läheisesti muistuttaa niitä, ovat tupaten täynnä niin kertakaikkista paskapuhetta, että sitä voisi useinkin käyttää eittämättömänä ja klassisena tyyppiesimerkkinä itse käsitteen sisällöstä." Princetonin yliopiston emeritusprofessori Harry G. Frankfurt, eräs maailman johtavista moraalifil... Lue koko vinkki »

Douglas Coupland: Jumalan jälkeen

Jumalan jälkeen Douglas Coupland on luonut mainetta sukupolvikirjailijana. Jumalan jälkeen jatkaa samoilla radoilla. Coupland kirjoittaa auki ilman uskontoa kasvaneen sukupolven näkökulmaa joukossa pohdiskelevia tarinoita. Kirjan sävy on varsin mietteliäs ja sen tyyli, Couplandin pienten piirroskuvien koristelemat tekstikatkelmat, vain lisää kirjan tunnelmaa. T... Lue koko vinkki »

Philip Pullman: Universumien tomu

Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogia (Kultainen kompassi, Salaperäinen veitsi ja Maaginen kaukoputki) on fantasiakirjallisuuden huippua. Vaikka kirjat ovatkin nuortenkirjallisuutta ja löytyvät monessa kirjastossa lastenhyllystä, ne houkuttelevat kiehtovaan maailmaansa myös aikuisia. Kasvukertomukset vaatimattomasta alusta maailman pelastaji... Lue koko vinkki »

Jostein Gaarder: Sofian maailma

Taannoin jotkut filosofian opiskelijat leukailivat, ettei filosofiksi suinkaan tulla opiskelemalla filosofiaa. He arvelivat koulutusohjelmien tuottavan pelkkiä "filosofologeja": oppineita, jotka tuntevat suurten ajattelijoiden aivoitukset mutteivät osaa omaehtoisesti setviä olemassaolon peruskysymyksiä. Sofian maailma (Sofies verden, 1991) on al... Lue koko vinkki »