Mitkä olivat vuoden 2022 parhaat palat Kirjavinkeissä? Täältä löydät Kirjavinkkien henkilökunnan valinnat. Jokainen on listannut mielestään viisi parasta vinkkausta.
Olemme tehneet listoja vuodesta 2008 alkaen. Aikaisemmat listamme löydät Listat-sivulta.
Hannu
- Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen – Omaperäisestä kielestä ja vapaasta rakenteesta purkautuu esiin kuvaus arkkitehdistä, joka siivoaa edesmenneen ukkinsa taloa. Samalla tulee siivotuksi myös muita muistoja. Finlandia-ehdokkaaksi yltänyt kiehtova romaani ei mahdu pariin tyhjentävään virkkeeseen. Vuoden kirja.
- Maggie O’Farrell: Hamnet – Romaani William Shakespearen perheestä säväyttää intensiivisen kauniilla kerronnallaan. Jokainen kuollut lapsi on liikaa. Vuoden käännösromaani.
- Thomas Taylor: Gargantis – Thomas Taylorin luoma merellinen fantasiamaailma on alati kiinnostava, yllättävä ja jännittävä nuorelle lukijalle. Koko Aaveranta-sarjalle vahva suositus! Vuoden lastenromaani.
- Steven Wilson & Mick Carr: Limited Edition of One – Tämänhetkisen suurimman muusikkosuosikkini Steven Wilsonin omaelämäkerta ei ole ihan perinteisin mitä tapahtui ja milloin -luettelo, ja hyvä niin. Kirja avaa hienosti Wilsonin mielenmaisemia. Vuoden tietokirja.
- Georges Perec: Tiloja / Avaruuksia – Sen verran kai saa omaa häntää nostaa, että 1000 kirjoitettua kirjavinkkiä tälle sivustolle on ihan kelpo saavutus. Tämä rajapyykki tuli syksyllä vastaan tämän mainion pienen proosateoksen myötä. Vuoden vinkki.
Mikko
- Iida Rauma: Hävitys : tapauskertomus – Menipä kerrankin Finlandia-palkinto tismalleen oikeaan osoitteeseen. Huikaiseva kirja kuvaa yksilön kokemusta ja yhteiskunnallisia väkivallan rakenteita viiltävästi ja suurella kauneudella. Hävitys on hyvä ja arvokas kirja.
- Susanna Hast: Ruumis/huoneet – Rakenteista ja väkivallasta kun oli puhe… miten voi puhua siitä, mistä ei oikeastaan voi puhua? Sitä pohtii seksuaalisen väkivallan uhrin näkökulmasta Susanna Hast upeassa teoksessaan.
- Mariana Enriquez: Yö kuuluu meille – Argentiinan sotilasjuntan kauhut kohtaavat synkän okkultismin ja verisen mustan magian. Mariana Enriquezin järkälemäinen romaani laulaa Sari Selanderin hienona suomennoksena.
- Elina Airio: Metsässä juoksee nainen – Mitä kielenkäyttöä! Airio kirjoittaa kiukulla hoitotyön arvostuksen alasajosta ja työhön hiipineestä suorittamisen pakosta, mutta huikea kieli nostaa tämän kauas tavanomaisen tilityksen yläpuolelle.
- Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille – Jos nyt vielä niihin rakenteisiin palattaisiin. Raisa Omaheimon traagisen hauska kirja vääntää rautalangasta, mitä on yhteiskunnan läskiviha ja antaa keinoja sen selättämiseen. Ei vain läskeille, tämä kuuluisi moniin käsiin.
Hikkaj
- Laura Kokko: Volter Kilpi : elämäkerta – “… kiire ja minun kirjani eivät ole saman päivän lapsia.” Eipä turhaa kiirettä pidetty Volter Kilven elämäkerran aikaansaamisessa; vasta tänä vuonna ilmestyi VK-elämäkerta, jonka Laura Kokko taiten monen vuoden aikana on kokoon kerinyt. Kerrassaan nautittavaa luettavaa meille Kilpi-faneille.
- Katri Kauppinen: Laakson linnut, aavan laulut – Yksi kauneimmista, runollisimmista, laulullisimmista romaaneista, jonka olen koskaan lukenut. Sadunomaisen mystinen 102 laulun tarina on luokiteltu YA-romaaniksi, siis nuorisolle suunnatuksi – ja minä vanha hupsu ihastuin siihen ikihyväksi! Uskaliasta sanoa, mutta: Minusta tässä käydään kaunista sotaa.
- Anna Soudakova: Varjele varjoani – Neuvostoliiton romahdettua elämältä putoaa pohja, taikka: elämä putoaa pohjalle. Kolmihenkisellä perheellä edessä muutto Pietarista Turkuun sopeutumisvaikeuksineen. Nina sopeutuu, isä ja äiti jämähtävät tulotelineisiin. Anna Soudakovan (s. 1983) romaani on kieleltään hyvin kaunis ja hellä, niin hieno, että sen sisältökin kaikkine elämän vaikeuksineen saa kielen myötä pohjimmiltaan positiivisen latauksen.
- Merit Riihonen: Mitä ikinä haluat – Jos vanhempi mies olisi nuoren tytön kimpussa, olisi asia tavanomaisempi, vaan kun nyt vanhempi nainen murrosikäisen pojan kimpussa, on asia toisin. Raskasta, jopa iljettävää tavaraa nieltäväksi. Riihonen on kirjoittanut vavahduttavan ja kavahduttavan käänteisversion miehiseen, toksisen maskuliiniseen maailmaan leimatusta aiheesta, hyvä ettei peräti vastalausetta #metoolle! Hätkäyttävä teos.
- Anne-Mari Lemetyinen: Toiveiden ja huokausten talot – Kertomus sodasta ja tuberkuloosista, joiden riepoteltavana rajaseudun maataviljelevä perhe on. Keskiössä äidin keuhkotauti, sota-ajan evakkous hukkumisineen, isän sotahaavat, tyttären hairahdus, ja mitä näitä kaikkia elämänkurimuksia nyt onkaan. Kaikki ne kaatuvat tämänkin perheen kestettäviksi. Elämän raskaus päällimmäisenä ja pohjimmaisena tässä mennään, helpotus vain häivähdyksinä näkyvissä. Karua elämää Pohjois-Karjalassa. Lieksan rajaseutu, Kontioniemen keuhkotautiparantola, kielen pohjavire tekivät kirjasta tutunoloisen.
Juha
- Mauri Kunnas: Pippendorfin kirjavat kummitukset – Viime vuoden tapaan luin paljon lastenkirjallisuutta. Näistä päällimmäiseksi nousi Pippendorfin kirjavat kummitukset, joka iski nuorempaan apulaisarvostelijaan.
- Per Faxneld: Uhripuu – Uhripuu oli yksi vuoden mieleenpainuvimpia lukukokemuksia. Se liitti yhteen hyvin kauhun ja historiallisen kirjoitustyylin. Lyhyet tarinat toimivat pieninä annoksina tuoden joka lukupäivään annoksen kauhua.
- Sami Makkonen: Hevosjumala – 2022 oli hyvä vuosi suomalaiselle sarjakuvalle. Hevosjumala oli muutamasta kiinnostavasta teoksesta eniten iskenyt. Synkkä, visuaalisesti kaunis ja jossain mielessä häiriintynyt teos jatkaa pysymistä mielessä.
- Marko Hautala: Kuolleiden valssi – Kuolleiden valssi oli toimiva osoitus siitä, että kustantamoiden pitäisi uskaltautua julkaisemaan novellikokoelmia. Eläviä tarinoita, joista joissain uskallettiin käyttää kummiakin kerrontatekniikoita.
- Andy Weir: Operaatio Ave Maria – Operaatio Ave Maria tuntui jännältä selviytymistaistelulta avaruudessa. Ehjä kirja, joka onnistui monessa asiassa samaan aikaan.
Titta
- J. Sakari Salonen: Viisi maailmanloppua: Maapallon historia ja ihmiskunnan tulevaisuus – Harvoin on maapallon historiasta kerrottu niin vetävästi kuin tässä kirjassa. Menneisyyden massasukupuutot ja tulevaisuuden uhkakuvat avautuvat kirjassa kiinnostavalla tavalla, ja uutta tutkimustietoa on mukana sen verran, että kirjaan kannattaa tutustua vaikka aiheesta olisikin lukenut aikaisemmin.
- Katrine Marçal: Kuka valmisti Adam Smithin päivällisen? : Tarina naisista ja taloudesta – Vuoden yllättäjä. Marçalin terävästi kirjoitettu esseeteos purkaa oivaltavasti taloustieteen taustalla vaikuttavia olettamuksia ihmisluonnosta ja naisten roolista yhteiskunnassa. Kirjan lukemisen jälkeen yhteiskuntaa ei enää katso samoin silmin.
- Steve Brusatte: The Rise and Reign of the Mammals – Nisäkkäiden pitkä historia on suotta jäänyt dinosaurusten varjoon. Aiheeseensa syvällisesti paneutuva kirja ei sorru kuivaan faktojen latomiseen, vaan on innostavasti kerrottu, dramaattinen kertomus kuinka yksi eläinryhmä on onnistunut selviytymään lukuisista massasukupuuttoista nykypäivään asti.
- Aimée De Jongh: Days of Sand – Vuoden sarjakuva on upeasti kuvitettu, koskettava kertomus ihmisistä, jotka joutuivat 1930-luvun Yhdysvalloissa kärsimään ekokatastrofista nimeltä Dust Bowl. De Jonghin vaikuttava kuvakerronta on upeampaa kuin koskaan ja onnistuu välittämään lukijalle hienosti miltä elämän hiekkamyrskyjen riivaamassa Keskilännessä on täytynyt tuntua.
- Barbara Demick: Tukahdutettu kaupunki : elämää, kuolemaa ja vastarintaa Tiibetissä – Tiibetin historia ja nykyhetki linkittyvät taitavasti kerrottujen henkilökuvien kautta yhteen. Kirja näyttää, miten vaikeaa on kamppailla oman kulttuurinsa puolesta, kun vastassa on täysin ylivoimainen totalitaristinen järjestelmä.