Matkalla ystävän luo

Niels Fredrik Dahl: Matkalla ystävän luo

11-vuotias Vigold on todellakin matkalla ystävän luo. Ystävän, jota ei ehkä ole. Samaan aikaan Vigold vanhempana itsenään tarkastelee vanhaa kasvuympäristöään ja tapahtumia tavallaan ulkopuolisena havannoijana. Entinen Norjan ylpeys, upea kerrostalo, on rähjäinen ja likainen. Itse hän asuu Hullun Kreivin talossa, vastapäätä entistä kotiaan. Seurana... Lue koko vinkki »

Erlend Loe: Muleum

Julien perhe menehtyi lento-onnettomuudessa Afrikassa, perille pääsi vain jäähyväistekstiviesti. Nyt Julie on yksin ja itsetuhoinen, mutta varakas nuori nainen. Hänellä on upea asunto ja apunaan puolalainen Krzyzstof, joka huolehtii talosta ja viihdyttää tavallaan Julietakin. Julie kuitenkin etsii vain yhtä hyvää ja varmaa keinoa tappaa itsensä kul... Lue koko vinkki »
Pelin henki

Harri Kumpulainen: Pelin henki

Novellikokoelma, jossa tapahtuu — jotakin outoa ja absurdia nimittäin. Varsinkin kokoelman lyhyet mininovellit ovat minun mieleeni. Ne ovatkin tarinoista oudoimpia, mitä vain voi tapahtua lopussa. Eikä ainakaan sitä, mitä odotit! Tätä kirjaa en sovittelisi mihinkään lokeroon, sellaista lokeroa ei vain ole. Tälle on olemassa aivan oma lokeronsa j... Lue koko vinkki »

Gary Shteyngart: Absurdistan

Kirjan kertojahenkilö Miša on 30-vuotias vuoristojuutalainen Absurdistanista, entisestä neuvostotasavallasta. Hän on opiskellut USA:ssa, ja sinne häneltä on jäänyt tissibaarista isketty Rouenna, kun hän on käymässä Venäjällä. Paluu USA:han tyssää, sillä Mišan isä on tappanut oklahomalaisen liikemiehen, eikä poika saa matkustuslupaa. Kun sitten i... Lue koko vinkki »
Koko kosmokomiikka

Italo Calvino: Koko kosmokomiikka

Alkuperäinen Kosmokomiikkaa (1965, suomeksi 1969) on kokoelma absurdeja tieteiskuvitelmia, joiden päähenkilö Qfwfq jutustelee sekavia maailmankaikkeuden synnystä ja ominaisuuksista, sillä Qfwfq on ollut paikalla aina, kun jotain on tapahtunut: "Vaikka minä olin siihen aikaan vain lapsi, kertoi Qfwfq, - olin jo pannut sen merkille. Vetyatomit tunsin... Lue koko vinkki »

Hugleikur Dagsson: Saako tälle edes nauraa?

Islannissa on kylmää, pimeää ja ikävää. Sellainen tuottaa synkkää huumoria. Saako tälle edes nauraa? on kokoelma hyvin rujoja tikku-ukkopiirroksia hyvin rujoista aiheista. Hugleikur Dagssonille mikään ei ole pyhää: insesti, väkivalta, vammaiset, lapset ja niin edelleen. Tämä kirja ei sovi lapsille tai muuten vain herkille ihmisille. Muille se on... Lue koko vinkki »

Mari Mörö: Lyhyttä tavaraa

Mari Mörö on taitava ja monipuolinen kirjailija. Se ei jää epäselväksi pakinakokoelmassa Lyhyttä tavaraa. Mari Mörö kieputtaa tekstien tarinoita ja henkilöitä täysin yllättäviin suuntiin, täydellä vauhdilla. Näennäisen normaalisti alkavat jutut paisuvat silmänräpäyksessä absurdiksi ilotteluksi, joka sai minut nauramaan vedet silmissä. Mörö vie l... Lue koko vinkki »

Roald Dahl: Rakkaani, kyyhkyläiseni

Roald Dahl on lähinnä jäänyt minulle mieleen lastenkirjailijana. Oikea käsitys tai ei, kyllä Dahl osaa aikuisillekin kirjoittaa novelleja. Nämä iltasadut vain saattavat jättää valvomaan: loppu on tuskin koskaan onnellinen (mikä tietysti parhaimmillaan vain lisää mieleenpainuvuutta). Rakkaani, kyyhkyläiseni on koottu kahdesta erillisestä novellik... Lue koko vinkki »

Glen Baxter: Outo hohto

Outo hohto tuo mieleeni ennen kaikkea Gary Larsonin kummalliset yhden ruudun sarjakuvat. Larsonillakin on kuitenkin oma logiikkansa: monet vitseistä perustuvat joko siihen, että ihmiset käyttäytyvät kuin eläimet tai toisin päin. Baxterilla ei tunnu olevan minkäänlaista logiikkaa. Oudon hohdon piirrokset hämmentävät, pysäyttävät ja johtavat lopul... Lue koko vinkki »