Claes Andersson: Ajan meno

Andersson kirjoittaa henkilökohtaiseen sävyyn, mutta monesti runot aukeavat käsittelemään laajempaa aihetta, jopa koko maailmankuvaa. Aiheet ovat hyvin monenkirjavia liikkuen STT:n uutisesta Freudin luona käymisen kautta naarashämähäkin kertojanääneen. Monessa runossa on surumielinen sävy ja maailmassa on paljon pielessä. Siitä huolimatta kieli ... Lue koko vinkki »
Savanni

Matti ”Rag” Paananen: Savanni : Runomatkoja Itä-Afrikkaan

Runoja ja kuvia matkoilta Itä-Afrikasta; Keniasta 1990, Tansaniasta 1991 sekä Keniasta 1997. Kuvat ja runot tukevat toisiaan saumattomasti, tämä on runollis-dokumentaarinen runokokoelma. Rag Paananen on säveltäjä, taidemaalari ja runoilija, jotka kaikki kyvyt ovat käytössä myös tässä kirjassa. Runot vievät suoraan Afrikkaan, savanneille, miettim... Lue koko vinkki »
Lasiseinän takana

Lea Kranz: Lasiseinän takana

Lea Kranz herkistää tällä runokirjallaan täysin, riisuu aseista paatuneimmankin lukijan. Luin kirjan yhdeltä istumalta, pala kurkussa ja vedet silmissä. Runot ovat kaikki niin koskettavia, äidin tuskasta, kun menettää lapsensa, äidin syyllisyydestä, olisiko sittenkin jotain... "Ota minut syliisi Jumala ja lohduta minua. Olen menettänyt lapseni". ... Lue koko vinkki »
Taikkarin mäellä

SusuPetal: Taikkarin mäellä

Tämä runoteos tuntuu jotenkin vaan niin tutulle. Ensinnäkin, kun viimeksi kävin Turussa, minulle esiteltiin Taikkarin mäki. Toiseksi, ajan kuva on minulle on tuttu. Olen itsekin elänyt nuoruuden samoihin aikoihin, kuin mistä runot kertovat. Runot ovat sopivan pitkiä ja jokainen runo on kuin pieni tarina. Voin suositella tätä kaikille, mutta erit... Lue koko vinkki »
Tara

Juuli Niemi: Tara

Ole sinä pienempi, niin minä olen isompi kuin koko taivas. Juuli Niemen vuonna 2003 ilmestynyt esikoisteos Tara kertoo sisarusten tarinan kulkien jossain runon ja proosan rajamailla. Tosin siihen maahan ei kannata enää edes yrittää piirtää rajaa. Tara ja Irina ovat siskoja ja Taran mielestä myös kaksosia, vaikka ikäeroa onkin vajaat kolme vuo... Lue koko vinkki »
Luova mieli

Claes Andersson: Luova mieli

Luova mieli on opas kirjoittajille ja oman luovuutensa etsijöille. Itse en juuri­kaan harrasta kirjoittamista, mutta Luova mieli tarjoaa erinomaisia välineitä ja näkökulmia muiden tekstien tarkasteluun. Mitä pidän huonona, mitä hyvänä? Runoutta käsitellään paljon. Kirjassa on paljon esimerkkirunoja, jotka ovat mielestäni loistavia. Mukana on nii... Lue koko vinkki »
Sateeseen unohdettu saari

Satu Manninen: Sateeseen unohdettu saari : dialogi Virginian kanssa

Rauhoittavaa, kiehtovaa sekä mukavasti utuisen mystistä. Satu Mannisen esikoiskokoelma (antologiat poislukien) on hieno teos. Runoissa minä ja Virginia käyvät vuoropuheluaan. Voi myös ajatella, että todellisuus ja kuvitelma tai mennyt ja nykyisyys vuorottelevat. Arkiset ja unenomaiset kuvitelmat kulkevat käsi kädessä. Teksteissä on paljon oivalt... Lue koko vinkki »
Päivänvalossa

Sanna Karlström: Päivänvalossa

Sanna Karlströmin toisessa runokokoelmassa ilmaisu on lyhyempää ja ytimekkäämpää kuin esikoisteoksessa Taivaan mittakaava. Runot ovat täynnä pieniä havaintoja arkisista asioista, jotka on esitetty oivaltavalla tavalla. Monessa runossa viitataan lapsuuteen, tutkitaan ja pohditaan omaa itseään. Kirjaa voisikin ajatella polkuna, joka kulkee lapsuuden ... Lue koko vinkki »

Juha Vuorinen: Puuta ja tupsu tuoretta ruohoa

Juoppohullun kirjoittaja on rustannut runokirjan. Miehisiä ja niin koskettavia runoja, että minun on ihan pakko palata niihin aina uudestaan. Raavaan miehen herkkyys puree aina minuun. Rakkausrunoja, jotka eivät ole vain ykspuolisia, vaan joissa on kaksi ja sen takia niin ainutlaatuisia. Mutta, muitakin runoja löytyy eli kaikille varmasti löytyy om... Lue koko vinkki »

Mirkka Rekola: Kuka lukee kanssasi

Mirkka Rekolan runot ovat arkikielisiä, todellisuudenmukaisia, lyhyitä: siis päällisin puolin selkeitä ja lukijaystävällisiä. Silti ne kohoavat omaan avaruuteensa, sitä korkeammalle, mitä useammin niitä lukee. Rekolaa syyteltiin 60–70-luvuilla epäpoliittisuudesta. Rekolan hiljainen kokemuksellisuus on kantavampaa ja tärkeämpää kuin mikään ideolo... Lue koko vinkki »

Sirkka Turkka: Runot 1973–2004

Jos etsit kirjaa autiolle saarelle, niin tässä se on. Reilu 800 sivua tekstiä riittää pidempäänkin haaksirikkoon. Sirkka Turkan runoissa on muutama suuri teema, jotka käyvät läpi tuotannon: suru, maaseutu, hevoset, koirat, jänikset, tähtitaivas. Kiteytettynä: elämä ja kuolema. Runo "täräyttää tätä porukkaa / taivaankokoisella talikolla otsaan". ... Lue koko vinkki »

Johanna Venho: Yhtä juhlaa

Yhtä juhlaa on runokirja, joka täräyttää suoraan sieluun. Johanna Venho kirjoittaa naisen elämästä ja lapsista, mutta ei käy ylitse miestenkään ymmärryksen. Runoista löytyy myyttejä, loitsuja, ironiaa, lastenloruja, rallatusta, raivoa ja naurua. kaikki on nyt toisin, kerta kaikkiaan: ei rakastutapäätä pahkaa, ei tehdä äkkilähtöjä,ankkuri on p... Lue koko vinkki »

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

Vuosisadan rakkaustarina on runokokoelma. Samalla se on kertomus rakkaudesta, vallasta, omistamisesta, vihasta, alkoholismista — toisiaan vastaan sotivista tunteista ja voimattomuudesta. Märta Tikkanen on runoissaan vahvasti läsnä. Runokokoelma peilaa naisen tuntoja tämän epätasa-arvoisessa ja ahdistavassa avioliitossa. Mies juo, lupaa, pettää j... Lue koko vinkki »

Wisława Szymborska: Sata Szymborskaa

Vuonna 1996 kirjallisuuden Nobel-palkinto myönnettiin puolalaiselle runoilijalle Wisława Szymborskalle. Hänen tuotantonsa ei ole järin laaja — vajaa 250 runoa. Näistä on poimittu mainio suomennosvalikoima Sata Szymborskaa. Szymborskan runot näyttävät arkisilta, helpoiltakin, mutta tarkka lukija huomaa taiturimaisia sävyjä ja havaintoja. Suomenno... Lue koko vinkki »