Jorma Luhta: Tähtiyöt

Upea teos liikkuu nimensä mukaisesti yötaivaan alla. Kuvissa on monenlaisia yönäkymiä, joissa tähdet ja revontulet saavat taustatukea taajamien kajosta. Vaikka kirja kertoo yöstä ja teksti on paikoin synkkää, niin silti tuli mieleen yön valoisammat kasvot. Kuvissa ovat nimittäin pääosissa valot, eikä pimeys. Tähtiöitä lukiessa ja etenkin katsoes... Lue koko vinkki »

Petri Laine: Surunkorento

Kirjoittaja on tarttunut science fiction -novellikokoelmansa jälkeen kauhun ilmentymiin ja kauhufantasiaan. Novellit edustavat erilaisia lajityyppejä lähes tavallisesta arkielämää koskevasta kauhusta aina vanhanaikaiseen goottikauhuun asti. Kirjoittaja osoittaa hallitsevansa mainiosti lyhyen ja tiiviin kerronnan, kuten aikaisemmastakin kokoelmasta ... Lue koko vinkki »
Koko kosmokomiikka

Italo Calvino: Koko kosmokomiikka

Alkuperäinen Kosmokomiikkaa (1965, suomeksi 1969) on kokoelma absurdeja tieteiskuvitelmia, joiden päähenkilö Qfwfq jutustelee sekavia maailmankaikkeuden synnystä ja ominaisuuksista, sillä Qfwfq on ollut paikalla aina, kun jotain on tapahtunut: "Vaikka minä olin siihen aikaan vain lapsi, kertoi Qfwfq, - olin jo pannut sen merkille. Vetyatomit tunsin... Lue koko vinkki »

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa

Vasta nyt sain aikaiseksi lukea Esko Valtaojan Tieto-Finlandian vuonna 2002 voittaneen teoksen. Kirjan aiheena ovat elämän peruskysymykset: mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme? Olemmeko maailmankaikkeudessa yksin? Luonnollisestikaan Valtaoja ei kovinkaan tyhjentäviä vastauksia anna – sehän se sensaatio olisi – mutta esittelee kyllä tutkim... Lue koko vinkki »