30 päivää Pariisissa -kirjan kannessa on pariisilainen katunäkymä, jossa näkyy taustalla Eiffel-torni. Kannen kulmissa on kaksi kukkakimppua, joissa on vaaleanpunaisia kukkia.

Veronica Henry: 30 päivää Pariisissa

Veronica Henryn 30 päivää Pariisissa on mukava kuvaus siitä, miten aikuistuttuaan ymmärtää nuorta itseään paremmin ja osaa suhtautua asioihin kypsemmin. Tiedän, ei ikä mieltä kaikille anna, mutta tässä tarinassa tuo oli yksi niistä jutuista, joista pidin kovasti. Juliet oli Pariisissa au pairina 30 vuotta aiemmin. Kun avioliitto on päättynyt sop... Lue koko vinkki »
Valkoiseen puseroon ja punaiseen kukkahameeseen pukeutunut nainen kulkee tummat hiukset hulmuten taustalla näkyvän talon ohi.

Minna Haapasalo: Parioviunelmia

Sävelet valuivat ihmisten iholle ja silittivät mielen rauhalliseksi. Soitto levisi lattioille, ovenpieliin ja ikkunoihin kiinnitettyihin havukoristeisiin. Sävelet kävivät läpi jokaisen rintakehän, upposivat tuolien ja tyynyjen pehmikkeisiin ja kietoivat kaiken syliinsä. Minna Haapasalon Parioviunelmia aloittaa Uusien alkujen koti -sarjan. Salla... Lue koko vinkki »
Unohdetut äpärät -kirjan kannessa on pieni mustavalkoinen valokuva lapsesta. Valokuva on rypistynyt ja taittunut.

Hannele Törrönen: Unohdetut äpärät : Aviottomien lasten elämästä

Tämä kirja nostaa esille historian havinaa ja kertoo, millaista oli avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen elämä. Kirjailija on haastatellut vuosina 1930–1990 syntyneitä, joille aviottomana syntyminen on ollut häpeä. 2000-luvulla syntyneet eivät sitä ymmärrä, koska niin ovat asenteet muuttuneet. Kirjaa lukiessa nousevat esiin kaikki aikoinaan ... Lue koko vinkki »
Nätisti-kirjan kannessa on yksinkertainen piirros tytöstä, joka kirjoittaa kirjan nimeä eteensä huolellisena kieli suusta pilkistäen.

Indrek Koff ja Ulla Saar: Nätisti

Sisarukset heräävät uuteen aamuun. Isosisko Leenu keksii oivan jutun, ja saa pikkuveli Oskarin oitis mukaan: tänään tehdään kaikki tosi nätisti. Hampaat pestään tosi nätisti, silmät myös. Vaatteet päälle ja sitten siivoamaan huonetta. Kukaan ei halua elää sotkuisessa huoneessa, joten huone on pistettävä nätisti ojennukseen. Likaiset vaatteet voi... Lue koko vinkki »
Pitsihuntuun kuiskattu -kirjan kannessa harmaaseen mekkoon, valkoiseen essuun ja sairaanhoitajan hihanauhaan pukeutunut nainen kävelee hiekkatiellä. Taustalla näkyy järvi ja keltainen puutalo.

Mari Renko: Pitsihuntuun kuiskattu

Mari Renko sai kirjailijanuralleen lentävän lähdön: harva esikoiskirjailija julkaisee heti kolmea teosta vuoden sisään. Helmisormus kirjekuoressa aloitti Nurmekseen sijoittuvan Ikoset-sarjan, jonka jokaisessa osassa perehdytään yhteen Ikosen perheen sisaruksista. Nyt vuorossa on hurmurilääkäri Kaarlo, joka tunnetaan levottomana ja sitoutumiskamm... Lue koko vinkki »
Kerro minulle äidistäsi -kirjan kannessa on vaaleanpunaisella taustalla kaksi auton peruutuspeiliä, joista molemmista näkyy osan naisen kasvoista.

Tiina Katriina Tikkanen: Kerro minulle äidistäsi

Jostain merkillisestä syystä en meinnanut sisäistää tätä kirjaa ollenkaan, vaikka pidin siitä tavattomasti. Ehkä siinä vain tuli liikaa kaikkea, minkä itse oli jo unohtanut. Niinpä kuuntelin tämän kirjan kahdesti ja lisäksi luin vielä sieltä täältä, palatakseni niihin tunnelmiin. Äidit ja tyttäret ovat toisinaan aika vaikea yhtälö. Tässä kirjass... Lue koko vinkki »
Keskusteluja lapseni ja Virginia Woolfin kanssa -kirjan harmaassa kannessa menee kahdet piirretyt junaraiteet molemmissa reunoissa. Vasemmalla yksinkertainen juna kulkee alhaalta ylös ja oikealla ylhäältä alas.

Olga Palo: Keskusteluja lapseni ja Virginia Woolfin kanssa

Olga Palo pohdiskelee kirjassaan viime aikoina useammassakin teoksessa esiin nousseita äitiyden ja taiteentekemisen yhdistämisen teemoja. Miten taiteen tekemisessä tarvittava vapaus yhdistyy vanhemmuuteen, erityisesti äitiyteen? Millaista on olla äitinä ja tarvita paljon omaa vapautta? Äidiksi tuleminen, siis äidin roolin tai nimen hyväksyminen... Lue koko vinkki »
Diiva sohvallani -kirjan kannessa on naisen siluetti, jonka läpi näkyvät Maria Callasin kasvot lähikuvassa. Päällä on kullanvärinen flyygeli, josta lentää nuottipapereita.

Pauliina Vanhatalo: Diiva sohvallani

Pauliina Vanhatalo on kirjoittanut romaanien lisäksi joukon omaelämäkerrallisia teoksia. Diiva sohvallani kuuluu samaan jatkumoon. Kustantamon puolelta tämä on luokiteltu muistelmiksi, mutta ainakin Tampereella kirjastossa on päädytty luokittelemaan Diiva sohvallani romaaniksi. Kirjaan mahtuukin kelpo annos fiktiivistä ainesta: en epäile hetkeäkään... Lue koko vinkki »
Perätilassa-kirjan kannessa on piirros väsyneen ja huolestuneen näköisen naisen kasvoista.

Soili Pohjalainen: Perätilassa

Melkomoisen solmun, sen tuhansista säikeistä kootun, on Soili Pohjalainen (s. 1980) punonut avattavaksemme. Ei tuota väkivalloin kannata aukaista, vaan ajan kanssa nautiskellen vedellä solmun säikeitä, ja huomata: pikkuhiljaa solmu onkin avattuna pöydällä. Noin tunsin, kun tähän aikatasoissa liitelevään romaaniin turhan huolehtivan, pahinta pelk... Lue koko vinkki »
Äitiä etsimässä

Kaj Korkea-aho: Äitiä etsimässä

Mutta juuri silloin ajattelen sijaisäidistä ja hänen tyttöystävästään samaa mitä olen viime kuukauden ajan ajatellut minusta ja Nikosta: että kaipuu voi olla pettävää, vaikka sen alkuperä olisi kuinka hyvä, ja että on olemassa portteja joita ei pidä yrittää avata, että me kuulumme niihin ihmisiin joiden ehkä pitää kuitenkin hankkia koira, niihin ih... Lue koko vinkki »
Äitini, tyttäreni

Hanna Brotherus: Äitini, tyttäreni

Nyt on topakka kirja, missä äidit ja tyttäret pääsevät kertomaan omista ajatuksistaan. Hanna Brotherus on koonnut kansiin äitien ja tyttärien tarinoita. On tunnettuja ja vähemmän tunnettuja, mutta kaikki tyystin erilaisia. Alkusanat ovat Hanna Brotheruksen, joka alunperin oli ajatellut, että kirjoittaa itsestään ja tyttärestään, mutta irtiottoa ei ... Lue koko vinkki »
Hyeenan päivät

Saara Turunen: Hyeenan päivät

Joidenkin kuukausien päästä hyeenanaaras synnyttää kaksi poikasta pieneen luolaan, jonka se on varastanut maasialta. Synnytys on vaikea. Hyeena läähättää luolassa ja sen klitoris repeää, mutta onneksi se selviää silti hengissä. Poikasilla on jo syntyessään hampaat ja mustat silmätkin, joilla ne tuijottavat läpitunkevasti. Tämän Saara Turusen uu... Lue koko vinkki »
Luontainen käytös

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös

Hän kuunteli ja laski ja paino asetettiin varovaisin käsin hänen rinnalleen. Hän avasi silmänsä ja huuto oli nyt tauonnut. Sen sijaan hän tunsi hengityksen ihollaan ja sitten sydämen lyövän omaansa vasten. Apposen avoimet kirkkaat silmät tuijottivat häntä. Hän ja lapsi katselivat toisiaan hiljaisina. He katselivat toisiaan ja lapsi kääntyi häntä ko... Lue koko vinkki »
Esikoinen

Maria Peura: Esikoinen

Kirjailija ja dramaturgi Maria Peuran Esikoinen on hänen kuudes romaaninsa.  Peura sanoo olevansa fiktiokirjailija, mutta ”, mitä nyt kirjoitan, ei ole fiktiota. Tämä on totta. Ja samalla tiedän myöhemmin väittäväni, että totuus on muuntunut, että se vääjäämättä muuntuu, kun alkaa kirjoittaa, että kirjoittamisen prosessi itsessään alkaa muuntaa tod... Lue koko vinkki »
Tyhjyyspäiväkirja

Emi Yagi: Tyhjyyspäiväkirja

Työelämässä miesten ja naisten osat eivät ole samanlaiset. Naisille on taipumus kertyä kaikenlaista pikkusälää, kuten toimiston siisteydestä, kahvinkeittämisestä ja sensellaisesta puuhastelusta huolehtimisesta, ihan riippumatta siitä, kuuluuko se toimenkuvaan vai ei – tavanomainen ”keitäpä tyttö kahvit” -ilmiö. Japanissa naisen asema työelämässä on... Lue koko vinkki »
Tuhkaksi tekemisen taika

Miira Luhtavaara: Tuhkaksi tekemisen taika

Miira Luhtavaaran runokokoelma Pinnallisuus teki siinä määrin vaikutuksen, että kun Teoksen syksyn kuvastossa oli Luhtavaaran esikoisromaani Tuhkaksi tekemisen taika, se pääsi oitis lukulistalle. Takakansi lupaa jo paljon aineksia: uusperhearkea, jota masennus pistää uusiksi, ponileikkejä, Melancholiaa, tiedettä ja ties mitä. Uusperheen muodosta... Lue koko vinkki »
Yksin tehty lapsi

Emma Taulo: Yksin tehty lapsi

Itsellinen vanhemmuus on vanhemmuuden muoto, jonka määrä on kasvanut merkittävästi viimeisten muutamien vuosikymmenten aikana ja jota kohtaan on vielä huomattavasti enemmän kiinnostusta parisuhteiden ulkopuolella lasta haaveilevilla naisilla ja miehillä. Suomalainen yhteiskunta ei nykyisellään kannusta itselliseen vanhemmuuteen. Järjestelmä ole mil... Lue koko vinkki »
Äiti ja sylikoira

Silja Kejonen: Äiti ja sylikoira

Runoilija Silja Kejonen on minulle uusi tuttavuus. Tämä Äiti ja sylikoira on jo kolmas Kejosen kokoelmista: esikoinen Vihkilumen talo ilmestyi 2017 ja Lähetä minulle ympyrä vuonna 2020. Äiti ja sylikoira -kokoelman runojen kuvasto on kiehtovaa. Sen ytimessä on äitihahmo, joka on äiti niin pienelle koiralle kuin tyttärellekin. Nämä roolit sekoitt... Lue koko vinkki »
Diskbänkstecknaren

Ulrika Linder: Diskbänkstecknaren

Ulrika Linderin sarjakuva-albumin syntyhistoria on aavistuksen erikoinen. Usein käy niin, että lasten saanti vie kriittistä aikaa muilta harrasteilta, mutta Linderin tapauksessa rankka lapsiarki nimenomaan ajoi hänet tekemään sarjakuvaa. Omien sanojensa mukaan piirtäminen oli uudessa tilanteessa ainoa asia, jonka Linder koki kuuluvan vain ja ainoas... Lue koko vinkki »
Kipulintu

Pirkko Soininen: Kipulintu

”Kirjoittamisen tila on hänen yksityinen maailmansa, jossa hän voi luoda toisia maailmoja. Kirjoittamisen tila on aina olemassa, se on hänessä, ja hänen on mahdollista siirtyä siihen hyvin helposti. Kirjoittaminen on hengitystä, ilmaa, hänen minuutensa, hänen tilansa, johon hän solahtaa vaivattomasti. Se on lahja ja välttämättömyys.” Kipulintu ... Lue koko vinkki »