Pakolaisen kannessa on sumea, mustetahramainen ihmishahmo.

Suvi Ratinen: Pakolainen

Suomalaissyntyinen, Virossa ja Englannissa asunut kirjailija Aino Kallas, entinen kosmopoliitti, entinen juhlittu kaunotar ja kiihkeästi rakastanut ja rakastettu nainen, on toisen maailmansodan melskeiden jälkeen joutunut pakenemaan Ruotsiin tyttärensä Virven ja tämän lasten kanssa. Hän menettää paitsi kaksi kotimaataan myös kaksi lapsistaan; Laine... Lue koko vinkki »
Norjalaisia villapaitoja 3 -kirjan kannessa on valokuva Linka Neumannista yllään vihreä kirjoneulepaita. Taustalla näkyy lumista metsää.

Linka Neumann: Norjalaisia villapaitoja 3

Neulesuunnittelija Linka Neumann, joka on nykyään tunnettu myös näkyvänä Instagram-hahmona, on laatinut jälleen upean kokoelman arktisiin oloihin soveltuvia norjalaisten perinneneuleiden sovelmia. Puhun tarkoituksella arktisista oloista, sillä suurin osa malleista lienee suunnattu ulkokäyttöön, sen verran paksuista langoista on kysymys. Kuutosen pu... Lue koko vinkki »
Bettyn kannessa on selän puolelta kuvattu pitkähiuksinen nainen, jolla on vaalea paita ja punainen hame. Nainen seisoo nummilla katsellen auringonlaskua.

Kaisa Ikola: Betty

Tyttökirjasarja aikuisena! No minähän olen niitä kyllä lukenut, viimeisimpänä L. M. Montgomeryn Runotyttö-sarjan Kaisa Rannan mainiona käännöksenä. Mutta että alkuperäisesti suomenkielinen! Tämä Betty-sarja alkoi suorastaan vaatia tulla luetuksi. Sen historia on peräti mielenkiintoinen, sillä ensimmäinen versio Bettystä ilmestyi vähän kuin vaivihka... Lue koko vinkki »
Lintusielun kannessa on kolme mustaa varislintua taustallaan myrkynvihreä kaasupilvi.

Tuire Malmstedt: Lintusielu

Tuire Malmstedt on esikoisteoksestaan Pimeä jää (2018) lähtien osoittanut oikein omintakeista dekkaristinlaatua; teoksissa on ollut mukana yksi tai jopa kaksi varhaisempaa aikatasoa, joskus hyvinkin varhaista, ja aluksi niiden yhteys nykypäivän rikostutkintoihin on tuntunut mahdottomalta, mutta onhan Malmstedt tietenkin aina osannut yhdistää ne 200... Lue koko vinkki »
Kirkas ja hiljainen -kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva Helvi Juvosesta.

Katri Viitaniemi: Kirkas ja hiljainen : runoilija Helvi Juvosen elämä

Helvi Juvonen (1919–1959) on monelle suomalaisen lyriikan ystävälle tuttu runoilija, mutta hänen elämästään on tiedetty vähän. Nyt Katri Viitaniemi on tehnyt merkittävän työn luodessaan Juvosesta perusteellisen ja mielenkiintoisen elämäkerran. Kirja ei juurikaan pyri selittämään Juvosen lyriikkaa hänen elämänsä kautta, vaan pääpaino on tuon lyhyeks... Lue koko vinkki »
Ilveksen kynnet -kirjan kannessa on sinikseksi värjätty lähikuva ilveksen kasvoista.

Karin Smirnoff: Ilveksen kynnet

Jaa, että taas uusi osa Millennium-sarjaa! Mitenköhän se oikein jaksaa elää? Joka tapauksessa tähän kirjaan oli melkein pakko tarttua, sen verran Karin Smirnoffin nimi houkuttelee. (Tässä välissä on ihan välttämätöntä mainita, että kirjan nimi sai minut värähtämään epämiellyttävästi, koska erään tunnetun suomalaisen dekkaristin ilvekseen viittaava ... Lue koko vinkki »
Kaikki päättyy kevääseen -kirjan kannessa on vaalean sinivioletin taustan päällä rikkinäistä verkkoa.

Liisa Suomela: Kaikki päättyy kevääseen

Liisa Suomela kertoo väkevätunnelmaisessa esikoisromaanissaan sodanjälkeisen Hailuodon asukkaista, tarkemmin sanottuna neljästä heistä: sotaleski Tyyne ja hänen rintamalla mielenterveytensä menettänyt veljensä Auku sekä uusi kirkkoherra, työlleen rauhallisesti omistautuva Johan ja tämän vaimo, herkkä ja hauras kaupungista lähtöisin oleva Siiri. Tap... Lue koko vinkki »
Enhän minä ole sellainen -kirjan kannessa on mustavalkoinen kuva nenästä ja suusta, ja kirjan nimi kolmiulotteisilta näyttävillä isoilla kirjaimilla.

Marie Aubert: Enhän minä ole sellainen

”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” Tällä tavalla ei suinkaan ala norjalaisen Marie Aubertin juuri suomeksi saatu romaani, vaan Tolstoin Anna Karenina, niin kuin useimmat tietävät. Mutta sopisiko tämä myös Aubertin kirjan tunnukseksi? Vai ovatko hänen henkilöhahmonsa – keski-ikäi... Lue koko vinkki »
Runotyttö etsii tähteään -kirjan kannessa on paljon kukkia, kaksi kirjoituspöytää ja ympäriinsä lenteleviä sivuja.

L. M. Montgomery: Runotyttö etsii tähteään

Art House -kustantamon ja kääntäjä Kaisa Rannan merkittävä työ L. M. Montgomeryn Runotyttö-sarjan uudelleen kääntämiseksi on saatu päätökseen, kun sarjan viimeinen osa on nyt ilmestynyt suomeksi. Luin sitä yhdessä vanhan käännöksen (Laine Järventaus-Aav 1949, siitä neljäs painos 1970) ja alkukielisen kirjan (minulla käytössä Bantam Booksin laitos v... Lue koko vinkki »
Aamu iltaa julmempi -kirjan kannessa on ylivalotettu ja naarmutettu valokuva Porvoon Vanhan sillan juurelta kohti vanhaakaupunkia.

Jaana Lehtiö: Aamu iltaa julmempi

Rikoskomisario hyppäsi alas ilmanvaihtoputken päältä ja kohensi housujaan. Koti-iltojen keittoateriat ja koiran kanssa tehdyt pitkät kävelyt näkyivät hoikistumisena. Hän oli yrittänyt paikata liiallista keventymistä pullia syömällä. Jostain oli tullut luettua, että painon jojoilu oli epäterveellistä. Kukas se tässä? Porvoolainen rikoskomisario ... Lue koko vinkki »
Klaanin suojeluksessa -kirjan kannessa on ylämaiden maastoa ja etualalla penkillä kirjan ja kepin kanssa istuva vihreänkultaiseen historialliseen mekkoon pukeutunut punahiuksinen nainen.

Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa

Klaanin vieraana -romaanista tuttu Agnes Hunter on nyt klaaninpäällikkö Fingal MacTorrianin vaimo. Avioelämä sujuu rakkauden, hellyyden ja pikaisesti ohimenevien riidantuiskahdusten merkeissä; pariskunta elää Gilleshielin linnassa Ylämaalla, mutta heti kirjan alussa Fingalia kutsuvat Edinburghiin erinäiset liikesuhteet. Agnes, joka lähtee tietenkin... Lue koko vinkki »
Ångestgudinnan-kirjan kannen reunassa näkyy Vapaudenpatsaan kylki ja soihtua kantava kohotettu käsi.

Sofia Torvalds: Ångestgudinnan : essä

Päätin rohkeasti valita vaihteeksi ruotsinkielistäkin kirjallisuutta tänne Kirjavinkkeihin. Onhan suuri osa meistä opiskellut koulussa sitä kuuluisaa pakkoruotsia, joten kielipohjaa pitäisi olla. Lisäksi tämä Sofia Torvaldsin kirja käsittelee aihetta, joka on perin tärkeä myös suomenkielisille eli ahdistuneisuutta, joka lienee masennuksen ohella to... Lue koko vinkki »
Kairoksen kannessa on mosaiikkiruutuja, kuin kaupungin kortteleita: on mustavalkoinen valokuva nuoren naisen kasvoista, vaaleanpunainen monikulmio jonka päällä on kelanauhurin nauhakela, kuva kerrostalorivistöstä sinisellä taivaalla, mustavalkoinen valokuva miehen leuasta ja kukkatapettia.

Jenny Erpenbeck: Kairos

Kairos on hämmentävä romaani. Sen pintakerroksessa piirtyy parikymppisen opiskelijan Katharinan ja häntä yli 30 vuotta vanhemman kirjailija Hansin rakkaustarina, joka alkaa ihan kauniina. Pariskunta löytää toisensa sattumoisin bussipysäkillä, ja viehtymys on heti molemminpuolinen. Pian käy kuitenkin ilmi, että Hansilla on jo vaimo ja poika eikä hän... Lue koko vinkki »
Sininen lanka -kirjan kannessa on kerällinen sinistä ompelulankaa.

Anne Tyler: Sininen lanka

Kuten olen ennenkin Anne Tylerin kirjoja vinkatessani ilmaissut, hän on minusta kerrassaan loistelias kirjailija. Hän kuvaa perheiden ja sukujen tarinoita eri aikakausiin sijoitettuna, mutta ei ihmeellisten epookkikuvausten tai suurien maailmantapahtumien kautta, vaan jollain tavalla intiimisti ja vähäeleisesti, jolloin kirjojen teemat välittyvät l... Lue koko vinkki »
Muistan sinut -kirjan kannessa on dramaattista islantilaista meri- ja jäätikkömaisemaa.

Yrsa Sigurðardóttir: Muistan sinut

Tässäpä vasta jännittävä kirja! Tuntuu, ettei tällaista määrettä voi enää kovin usein antaakaan, kun on lukenut vuosia ja itse asiassa vuosikymmeniä dekkareita ja muita jännityskirjoja ja paatunut useimmille niissä kerrotuille tarinoille ja oppinut arvaamaan murhaajankin jo melko hyvissä ajoin. Mutta Muistan sinut oli jotain muuta. Viisi entistä... Lue koko vinkki »
Kuolema kulkee kartanohotellissa -kirjan kannessa on alhaalla mustavalkoinen vanha valokuva aateliskartanosta. Yläreunassa kulkee nauhana rakennusten siluetteja.

Kate Atkinson: Kuolema kulkee kartanohotellissa

Jackson Brodie -sarja on ehtinyt jo kuudenteen osaan. Tällä kertaa kuusikymppinen Jackson, entinen poliisi ja nykyinen yksityisetsivä, saa toimeksiannon keski-ikäisiltä sisaruksilta. Heidän äitinsä Dorothy on kuollut kunnioitettavan korkeassa iässä, ja sisarukset Ian ja Hazel ovat jo heti ehtineet liimailla huoneistossa post it -lappuja merkiksi si... Lue koko vinkki »
Salatun rakkauden historia -kirjan kannessa on kirjan nimi sateenkaariväreissä ja vaaleanpunaisia ruusuja.

Heidi Airaksinen ja Tiina Tuppurainen: Salatun rakkauden historia

”Elämäkerrassa Björkenheim kirjoittaa, että runo [Rukous] ’valottaa erästä hänen sielunsa pimeintä syvännettä, hänen murtavaa syyllisyydentunnettaan ja voimakasta itseinhoaan’”; näin Heidi Airaksinen siteeraa Magnus Björkenheimin Kaarlo Sarkia -elämäkertaa. Samoihin aikoihin ilmestyi myös Maunu Niinistön elämäkerta Uuno Kailaasta; muistan, kun luin... Lue koko vinkki »
Klaanin vieraana -kirjan kannessa vihreään pukuun pukeutunut keppiä käyttävä nainen katselee veden toisella puolella näkyvää skotlantilaista linnaa.

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana

Kuten jo kuluneena talvena lukemani Silja-Elisa Laitosen kirjan yhteydessä (ja ties kuinka monta kertaa sitä aiemmin) mainitsin, eivät historialliset lukuromaanit, joiden keskiössä on vielä rakkaustarina, ole ominta aluettani. Mutta kun luin mediasta yhä uudestaan tästä Kaisa Viitalan uudesta kirjasta, en voinut olla tarttumatta siihen. Vaikka k... Lue koko vinkki »
Valkoinen susi -kirjan kannessa on lähikuva suden kasvoista ja silmistä, vanhanaikainen tehdasrakennus, Hitlerin ja Mannerheimin kasvot ja reunoilla liekkejä.

Antti Vihinen: Valkoinen susi

Olen ollut tyytyväisen vaikuttunut Antti Vihisen Vaaran värit -dekkarisarjasta. Kirjoissa on onnistuttu voisi sanoa melkein mahdottomassa tehtävässä: vuosien ja vuosikymmenten takainen menneisyys on sidottu uskottavasti osaksi nykypäivän tapahtumia. Ensimmäinen kirja Punainen prinsessa käsitteli Baader–Meinhof-terroristiryhmää ja toisessa osassa Si... Lue koko vinkki »
Tulen tytär -kirjan kannessa on maalaus rähjäisestä naisesta 1850-luvun vaatteissa katselemassa liekeissä roihuavaa kirkkoa.

Marjo Ojalammi: Tulen tytär : Vaasan palon polttava arvoitus

Täytyy heti alkuun myöntää, että tämän Marjo Ojalammin uuden romaanin aihe, Vaasan kaupungin tuhoisa palo vuonna 1852, oli minulle aivan tuntematon asia kirjaan tarttuessani; vain Turun palo oli tuttu jo koulun historiasta. Mutta nyt sitten pääsin ihan uuden aiheen pariin. Romaani kulkee kahdessa aikatasossa: suurin osa kerronnasta sijoittuu suo... Lue koko vinkki »