Talviuni Berliinissä -kirjan kannessa on ruskeansävyinen mustavalkovalokuva kadulta. Nainen seisoo lyhyessä mekossa lastenvaunujen vieressä, edessä on isohko skootteri. Kuva näyttäisi olevan kenties 1960-luvulta.

Maxim Leo: Talviuni Berliinissä : Itäsaksalaisen perheen tarina

Toimittaja Maxim Leo elää mukavasti Berliinissä perheineen eikä hänellä ole muuta ongelmaa kuin miettiä, miten keittiön lattia olisi parasta päällystää: laminaatti, muovimatto vai peräti parketti... Mieleen palaa jostakin syystä lapsuus. Ainakin se, millaista oli kasvaa DDR:ssä, missä koulun ja pioneerileirien totuus on toista kuin kotona. Hän i... Lue koko vinkki »

SusuPetal: Sairaalapäiväkirja

SusuPetalin viides kirja, alaotsikoltaan merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta, on vahva kertomus masennuksesta, siitä oikeasta sairaudesta. Minkälaista on sairastaa masennusta. Mitä masennus oikeasti tekee ihmiselle. Miltä tuntuu, kun ahdistuskohtaus iskee. Miten säilyä hengissä, kun mieli on hajoamassa. Se on myös selkeä kannustus siihen, että... Lue koko vinkki »
Yösyöttö-kirjan kannessa on piirroskuva öisestä jääkaapista täynnä maitopulloja.

Eve Hietamies: Yösyöttö

Pitkästä aikaa sain nauttia Eve Hietamiehen mahtavasta, mukaansa tempaavasta kerronnasta. Yösyöttö on niin mukava kirja, että voin suositella sitä ihan kelle tahansa, mutta ehkä eniten siitä voisi saada irti pienten lasten vanhemmat ja erityisesti isät. Päähenkilö on Antti. Mies, joka jää yksinhuoltajaksi heti synnytyksen jälkeen, kun äiti ottaa... Lue koko vinkki »
Surunkorento-kirjan kannessa on pääkallo kuun valossa. Pääkallon päälle on laskeutunut sudenkorento.

Petri Laine: Surunkorento

Petri Laine on tarttunut science fiction -novellikokoelmansa jälkeen kauhun ilmentymiin ja kauhufantasiaan. Novellit edustavat erilaisia lajityyppejä lähes tavallisesta arkielämää koskevasta kauhusta aina vanhanaikaiseen goottikauhuun asti. Kirjoittaja osoittaa hallitsevansa mainiosti lyhyen ja tiiviin kerronnan, kuten aikaisemmastakin kokoelmasta ... Lue koko vinkki »
Nilikki-kirjan kannessa on maalaus miehestä ja naisesta. Mies nojailee seinään, hänellä on toisessa kädessä juoma ja hänen kravattinsa on avattu.

Tommi Liimatta: Nilikki

Ei siis nilkki vaan nilikki, joka kuitenkin on ihan nilkki! Nilikki on Matinlassi, raivostuttavan ärsyttävä, mutta silti on vaan ihailtava, millä järjestyksellä ja logiikalla niitä hämäriä bisneksiä suorittaa. Tommi Liimatta on sellainen tekstinikkari, jota ei lueta yhdeltä istumalta. Jokainen sivu on niin runsas ja yltäkylläinen, että välillä o... Lue koko vinkki »
Vaarille pala haitaria -kirjan oranssinpinkissä kannessa on reunoilla kasvikuviointia, alhaalla keskellä kaksi kissan siluettia ja keskellä kuvina seisova Ganesha, jalkapalloilijoita, vanha kirjoituskone, taskukello, kottikärryt ja joku teränkaltainen esine.

Jaana Kapari-Jatta: Vaarille pala haitaria

Kirjaan muokatut kirjoitukset ovat alun perin ilmestyneet Uusimaa-lehdessä, Särössä, Lukufiiliksessä ja Pikkukaupungissa. Yksiin kansiin kootuissa teksteissään tekijä kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi monenlaisista arjen huomioista ja sattumuksista, välillä hieman vakavamminkin. Kieli-ihmisenä Jaana Kapari-Jatta (tunnetuin ehkä Harry Potter... Lue koko vinkki »
Jälkikasvu-kirjan sinisessä kannessa on kolme läpinäkyvää ihmisen valokuvaa päällekkäin. Kuvissa on lapsia ja aikuinen.

Sari Malkamäki: Jälkikasvu

15 novellia sisältävän kokoelman aiheet ovat monenkirjavia, mutta lähes kaikkia tarinoita yhdistävä tekijä on lasten ja vanhempien suhde. Näkökulma ja kerronta pysyvät teemallisuudesta huolimatta piristävän erilaisena. Maailmaa tutkaillaan esimerkiksi lentopelkoisen miehen, isän salaisuuksia selvittävän opettajan sekä lastenlapsien syntymäpäiväpuhe... Lue koko vinkki »
Ihmisen osa -kirjan kannessa on mustavalkoinen piirros kaupungista.

Kari Hotakainen: Ihmisen osa

Eläkkeelle jäänyt pienyrittäjä, lanka- ja nappikauppias Salme Malmikunnas ei pidä kirjoista eikä kirjailijoista, silä hän ei hyväksy kirjoihin kirjoitettua valehtelua, vääristelyä ja liioittelua. Kuitenkin hän myy elämäntarinansa seitsemästä tuhannesta eurosta kirjailijalle, joka tarvitsee aiheen uuteen kirjaansa. Rahoille on kipeä tarve, niin kipe... Lue koko vinkki »
Leijonan osa -kirjan kannessa on lähikuva leijonan kasvoista maalauksena.

Raija Oranen: Leijonan osa

On vuosi 1988 ja rahamarkkinat ovat vapautumassa. Moraali murenee, kaikki tekevät rahaa keinolla millä hyvänsä. Omansa tästä kaikesta, sen leijonan osan, haluaa myös pankinjohtaja Anders Harmo. Lisäksi hän haluaa muuttaa henkilökohtaistakin elämäänsä: eroaa, löytää uuden nuoren ja kauniimman vaimon sekä upean keskusta-asunnon. Lisäksi asunto Marbel... Lue koko vinkki »
Tarot-tarinat-kirjan kannessa on tummasävyinen valokuva ihmisestä, joka tekee tarot-luentaa.

Minttu Hapuli: Tarot-tarinat

Tarot-kortteja ja niiden mystistä voimaa on käytetty tulevaisuuden ennustamiseen ja menneisyyden salaisuuksien paljastamiseen jo keskiajalta lähtien*. Minttu Hapulin kertomuksissa korttien salaperäiset voimat vievät mennessään nykypäivänkin ihmisiä aina kortin ominaisuuksien mukaan. Miehiä ja naisia, isoja ja pieniä, vanhoja ja nuoria. Arjen tap... Lue koko vinkki »
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja -kirjan kannessa on kaksi kättä yhdessä pitelemässä metsämansikoita.

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Herkkä, kaunis kirja. Nuori ja vanha nainen, molemmilla takanaan rankkoja kokemuksia, elettyä elämää ja suuria tunteita, joutuvat pakon sanelemana naapureiksi. Molemmat ovat yksinäisiä omasta halustaan ja virittelevät hiljalleen erikoisen ystävyyden. Ystävyyden, joka alkaa pikkuhiljaa pienistä asioista, mutta jossa käydään lopulta läpi kaikkein ... Lue koko vinkki »
Varaston kannessa on kuva maalipurkista ja maalisudista sen päällä.

Arto Salminen: Varasto

Varastomies Rousku kärrää päivät pitkät maalia, tasoitesäkkejä ja mattorullia maalikaupan varastossa. Viikonloppuisin Rousku pyörittää jatkuvaa yhdenillansuhdetta myymälän Karitan kanssa. Varastomiehen surkeaa palkkaa parannellaan myymällä varastosta kaverille tavaraa ohi kirjanpidon. Brutaalin arkirealistinen ja lakoninen kuvaus varastomiesten ... Lue koko vinkki »

Gunilla Wolde: Teemu kylpee, Teemu on pieni

Gunilla Wolden toinen suosikkisarja Sanna-kirjojen ohella on Teemut. Siinä missä Sannoissa on jo melko paljon tekstiä ja kirjat ovat selkeästi vähän isommille lapsille suunnattu, Teemut ovat vähän pienempien lasten kirjoja, tekstiä on paljon vähemmän. Teemu on pieni on yksinkertainen vastakohtakirja, jossa opetellaan erilaisia vastakohtia. Teemu... Lue koko vinkki »

Gunilla Wolde: Sanna ja pölynimuri, Sanna lääkärissä

Gunilla Wolden Sanna-kirjat ovat pidettyjä lastenkirjoja 1970-luvulta. Omaan lapsuuteeni – olen syntynyt 1980 – Sannat eivät kuuluneet, ainakaan muistikuvia e ole jäänyt, joten tätä arvosteltua nostalgia ei väritä. Suosittuja kirjat ovat joka tapauksessa olleet, näistäkin Sanna ja pölynimuri on neljäs painos ja Sanna lääkärissä viides. Kirjojen ... Lue koko vinkki »
Himaset : Keijut ei juo kahvia

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Keijut ei juo kahvia!

Himasten perheterapia ei loppunut ensimmäiseen kokoelmaan. Tatun ja Patun luojina tunnettujen Aino Havukaisen ja Sami Toivosen hulppea perhesarja­kuva jatkaa täyttä hönkää toisenkin kokoelman verran. Perhe-elämän ilojen ja harmien kuvaaminen on yhtä terävää kuin edellisessä Juustoon ei saa piirtää -kokoelmassa. Tätäkin voi siis suositella aivan ... Lue koko vinkki »
Herra Rehtori

Aino Kontula: Herra rehtori

Herra rehtori täydentää Aino Kontulan aiempia oppilaan ja opettajan näkökulmista koulun arjesta kertovia kirjoja rehtorin näkökulmalla. Kirja kertoo rehtorin elämäntarinan lapsuudesta eläkepäiviin saakka. Kirjan pohjana on Kontulan oma kokemus koulutyöstä opettajana sekä keskustelut todellisen herra rehtorin kanssa, joka on oikeassa elämässä sam... Lue koko vinkki »
Normaalia elämää

Maarit Verronen: Normaalia elämää

Tuoreessa novellikokoelmassaan Maarit Verronen ruotii normaalia elämää, tai asioita, jotka ovat alkaneet vaikuttaa normaaleilta – niin kuin vaikka se, että jos työpaikalta löytyy ruumis, ensimmäisenä soitetaan iltapäivälehdelle eikä poliisille. Tarinoissa on mielenkiintoisia katkelmia ihmiselämistä, joissa tietty yksilökeskeisyys hallitsee, mutta e... Lue koko vinkki »
Anna ja Antti, ei saa!

Taru Castrén ja Timo Parvela: Anna ja Antti, ei saa!

Annalla ja Antilla on tyhmä päivä, kun mitään ei saa tehdä. Ei saa pomppia sohvalla, ei saa vaihtaa paikkaa autossa, ei saa jäätelöä heti, ei saa sitä ja ei saa tätä. Mitä tahansa yrittikin, äiti ja isä huutavat kuorossa "ei saa!" — ole siinä nyt sitten. Annan, Antin, isän ja äidin ostoskeskusmatkasta kertova kirja käsittelee kieltämistä ja mite... Lue koko vinkki »
Paskateoria

Arto Salminen: Paskateoria

Kirjalla ei ole kovin hieno nimi, vaikka minua se ei haittaa. Tartuin kirjaan ehkä juuri sen takia, mutta myös sen takia, että minulle suositeltiin sitä. Ei nimi kirjaa pahenna, jollei... No, kirja oli taattua tavaraa alusta loppuun asti. Jos tykkää sanojen rikkaasta ja taidokkaasta viljelystä, tykkää tästä kirjasta. Luin se melko lailla yhdeltä... Lue koko vinkki »