Vuoden 2023 parhaat vinkkaukset

Mitkä olivat vuoden 2023 parhaat palat Kirjavinkeissä? Täältä löydät Kirjavinkkien henkilökunnan valinnat. Jokainen on listannut mielestään viisi parasta vinkkausta.

Olemme tehneet listoja vuodesta 2008 alkaen. Aikaisemmat listamme löydät Listat-sivulta.

Hannu

  • Georges Perec: Häviäminen – Miten tehdä pitkä nide, kun ei voi käyttää kielensä yleisintä merkkiä? Ville Keynäsin käännöstyö kokeellisen kirjoituksen merkkiteokselle on järjettömän hyvin onnistunut. Vuoden kulttuuriteko!
  • George Saunders: Vapautuksen päivä – Hurja niminovelli taitaa olla parasta, mitä koko vuonna olen lukenut, ja muutoinkin kyseessä on aivan erinomainen kokoelma persoonallisen ja älykkään kirjailijan tuoreita tuotoksia. Vuoden novellikokoelma.
  • Valérie Perrin: Vettä kukille – Lukupiiriharrastuksen hyviä puolia on päätyä lukemaan teoksia oman kirjatutkan ulkopuolelta. Tässäpä valloittavan kaunis periranskalainen romaani elämän koettelemasta hautausmaan hoitajasta ja hänen läheisistään. Vuoden ihanin kirja.
  • Tania del Rio & Will Staehle: Warren 13. ja kaikkinäkevä silmä –Lastenromaanitrilogian avausosassa tutustutaan omituisessa hotellissa asuvaan orpopoikaan. Poikkeuksellisen upeasti kuvitettu ja taitettu kirja vie mukanaan, ja koko sarja on oivallista luettavaa joko nuorelle lukutoukalle yksinään tai iltasatukirjana. Vuoden lastenkirja.
  • Janne Toivoniemi: Sateenkaarimurhat – Uuden dekkarisarjan aloittava posketon psykedeliatoilailu on vuoden riemastuttavimpia lukukokemuksia. Jatko-osa Lähiörotat jatkaa samaa sekoilua ansiokkaasti. Vuoden dekkari.

Titta

  • Johann Hari: Kadonnut keskittymiskyky – Useat tunnistavat kadonneen keskittymiskyvyn ongelman omasta elämästään mutta kyseessä ei ole vain yksilön tragedia, vaan yhteiskunnallinen ongelma, joka näkyy monella tasolla. Onko yhteiskuntaamme kehittymässä elinympäristö, jossa syvempi keskittyminen – ja siten ajattelu – on vaikeaa meille kaikille? Hari osoittaa, että on ja sen yhteiskunnalliset seuraukset voivat olla kylmääviä.
  • Denis Mukwege: Naisten voima : Lääkäri toivon ja parannuksen lähettiläänä – Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu kongolainen lääkäri kertoo muistelmassaan matkastaan gynekologiksi ja naistentautien lääkäriksi, joka on uransa aikana auttanut tuhansia seksuaalisen väkivallan uhreja. Vaikka kirjassa riittää sydäntä riipaisevia tarinoita, on se ennen kaikkea toiveikas ja inhimillinen tarina siitä miten miten naisten oikeudet tekevät maailmasta paremman kaikille.
  • David Grann: The Wager : A Tale of Shipwreck, Mutiny and Murder – Tositarina haaksirikosta Patagonian rannikolla johtaa todelliseen jännityskertomukseen, missä koetellaan inhimillisen kestokyvyn rajoja. Grann onnistuu saavuttamaan tarinan monet traagiset nyanssit hienosti, ja kirjoittamaan jännittävän tietokirjan historiasta kuin hän olisi seuraamassa tapahtumia vierestä. 
  • Ersin Karabulut: Drawing on the Edge : Chronicles from the Istanbul – Turkin kehitys autoritääriseksi valtioksi Erdoganin vallan alla on ollut huolestuttavaa seurattavaa, mutta Turkin sisältä katsottuna kehitys on ollut suorastaan piinaavaa. Turkin tunnetuin sarjakuva- ja pilapiirtäjiä Ersin Karabulut kertoo sarjakuvamuistelmassaan kuinka hänestä tuli poliittinen pilapiirtäjä ja Erdoganin kriitikko. Lopputulos on hauska, hirvittävä, samaistuttava ja koskettava, ja samalla se myös sivistää lukijaansa Turkin lähihistoriasta.
  • Felix Délep ja Xavier Dorison: Djurslottet : Osat 1-3 – Periaatteenani on ollut, että vuoden listalleni mahtuu vain yksi sarjakuva, mutta tänä vuonna oli pakko tehdä poikkeus. Upea Djurslottet on hieno uudelleentulkinta George Orwellin Eläinten vallankumouksesta: vallan korruptoiva vaikutus, propaganda ja vastarinnan oikeutus ovat vahvoja teemoja, joita käsitellään sarjakuvassa kautta linjan kypsästi. Tarinan sydämenä toimii kuitenkin upeasti käsikirjoitetut ja kuvitetut hahmot.

Hikkaj

  • Anu Kaaja: Rusetti – Kirkkaasti kärkeen! Jo ensikosketus kirjaan ratkaisi pelin: ”kansi hiveltävän sileä kohoumineen – pakko sormeilla ja näpelöidä. Rujonkaunis.” Anu Kaaja (s. 1984) on solminut Rusetin noin hekumallisen tiukkaan! On moneksi ja vaikka miksi, kun esineet alkavat elää ja puhua ja niiden kanssa voi käydä keskustelua. Kahvilapöydässä aloitamme ja Pallopöytään lopetamme. Personifikaatio valloillaan: puhumme kahvikupin kanssa, servetin kanssa, kupin alustan kanssa, kännykän, neilikan. Hienostuneesti tietenkin, sillä istummehan hienossa kahvilassa. Innostun Anun kuljettaessa meidät reppuna selässään Euroopan museoihin katsomaan taidetta ja etenkin hänen opastaessaan, koen opastukseksi, mitä kaikkea taideteoksessa voi nähdä ja tuntea. Silti luulen, että Rusetti jää “herrain herkuksi ja kuningasten ruuaksi, jota ei syö siat eikä koske koirat”. On tämä sen verran vaativaa nieltävää niin kuin suolakin, jos sitä kokematon yrittää pelkkänä suolana syödä.
  • Lea Ypi: Vapaa : Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa – Suljettu Albania kutkutteli mielikuvitusta. Nyt siellä asunut Lea kertoo, millaista se oli elämä Hoxhan Albaniassa, ja millaiseksi se tuli vapauden päivien koittaessa. Ei joka suhteessa paremmaksi.
  • Riikka Szalai: Paratiisi on täällä, ettekö te näe – Unkarissa paistaa aurinko. On leppoisan lämmin. On sen verran sykähdyttävää tekstiä, että vaatii hitaan lukemisen, sanojen maiskuttelen, kiireen unohtamisen, virittäytymisen, jottei hukkaisi nyansseja. Ollaan sanojen keinussa, kaunokirjallisuuden ytimessä, tilassa jolloin ihmeitä ei tarvitse juonenkuljetuksessa tapahtua, eevakilpimäistä kesää.
  • Katri Kirkkopelto: Molli ja väärä jalka – Katsokaa kannen kuvaa! Muuta ei tarvita. Se kertoo kaiken. Ihastuin kertaheitolla ikihyväksi tuohon tyyppiin, siis Molliin, vaikken ole aivan satavarma vieläkään, onko Molli hiiri vai kissa vai hamsteri vai marsu.
  • Mart Sander: Naisten sota ja Petosten talo – Trilogian 2. ja 3. osa tallinnalaisessa hienostobordellissa, herraintalossa, klubilla, jossa käyvät ainoastaan arvovieraat, miehittäjät. Ensin venäläiset ja sitten saksalaiset sodan edetessä. Ja rva Kukkin naiset palvelevat, välillä  peloissaan, välillä kevyesti kikatellen. Historiallinen Suomi-Viro-taustoitus on hyvä lisä, antaa pontta kerrontaan.

Mikko

  • Iida Turpeinen: Elolliset – Aivan syystäkin Turpeisen upeaa esikoisromaania on kehuttu siellä ja täällä. Romaani kuvaa historiallisia tapahtumia, mutta kytkee ne nykyaikaan. Stellerinmerilehmän kohtalo odottaa monia muitakin lajeja. Kaunis romaani luonnonsuojelun merkityksestä.
  • Jenna Viro: Tuhkimoleikkaus – Oopperaillan muotoon rakennetun romaanin taustalla soi Gounod’n Faust-ooppera. Pintatasolla puhuvat ihmiset, esineet, ruokalajit, ja lopputulos on huikean villi, pyörteilevä ja ilahduttavan kokeellinen.
  • Vehka Kurjenmiekka: Kellopelisydän – Vuosikausien kehittelyn tuloksena syntynyt esikoisromaani on huikea fantasiakertomus salamurhaajista, joiden rinnassa tikittävä kellopelisydän vaatii vähintään yhden ihmisuhrin vuodessa. Merenkehrän maailma on kiehtovasti rakennettu ja Kurjenmiekka on mestaritarinankertoja, jonka matkassa maailmaan on ihana sukeltaa.
  • Laura Gustafsson: Mikään ei todella katoa – Kyynisen ja väsyneen eläinoikeusaktivistin kertomus säväyttää. Ihmisen ja eläimen välinen suhde näyttäytyy romaaneissa harvoin näin. Myös eläinteollisuuden julmuus välittyy vahvasti. (Vuoden toinen upea eläinoikeuskirja Tainnutuskehto täytyy tässä kohden mainita.)
  • Selja Ahava ja Emma Puikkonen: Rakennenautintoja – Jos kiinnostaa tietää, mitä sika nimeltä romaani oikein on syönyt, Rakennenautintoja tarjoaa siihen oivallisen ikkunan. Romaanitaiteen rakenneratkaisuja ruotiva teos on ehdottomasti kirjoittajien lukulistalla, mutta on myös lukijoille kiinnostavaa luettavaa.

Juha

  • Marko Hautala: Musta kieli – Marko Hautala on kirja toisensa jälkeen tehnyt vaikutuksen. Musta kieli oli ensiluokkaista kauhua joka lunasti odotuksensa. Lukukokemuksena jäänyt mieleen pitkäksi aikaa.
  • Hannu Leimu: Aavikon reiteillä – Tunnelmallinen toimintasarjakuva, joka suoraviivaisesta tarinasta huolimatta onnistui samalla haastamaan lukijaansa. Samankaltaisia teoksia ei suomeksi paljon julkaista.
  • Martha Wells: HälytystilaHälytystila esitti sen, miten yksinkertainen tarina muuttuu mielenkiintoiseksi, kun sen päähenkilö on jännittävä. Hälytystilan pääosassa seikkaileva turvallisuusrobotti on samaan aikaan ihastuttavan epäihmismäinen ja hauska.
  • Amal El-Mohtar ja Max Gladstone: Tällä tavalla hävitään aikasota – Tämä oli minulle varmaankin vuoden omaperäisin kirja. Se on kiehtova tarina, jota käydään kahden eri päähenkilön toisilleen lähettämillä kirjeillä.
  • Sam Taplin: Joulu : Valon ja äänen juhla – Ilmestyttyään tämä on ollut kirja, joka on päätynyt apulaisarvostelijan kautta luettavaksi lukuisia kertoja. Kirjan kuvitus on mahtava, tarina on toimiva ja kirjan ääni ja valo tehosteeet vetoavat tehokkaasti nuorempiin lukijoihin.