Kertaalleen kuollut -kirjan kannessa on kuva teatterilavasta. Katsomossa istuu vaaleahiuksinen nainen. Punaisesta esiripusta on revitty iso pala, jonka takaa näkyy vaaleansinistä yksiväristä taustaa ja jonka reunat ovat revittyä paperia.

Eeva Soivio: Kertaalleen kuollut

Kertaalleen kuollut on vahva tarina siitä, kun ihmisen sydän pysähtyy ja eletään neljä minuuttia ilman sydämen toimintaa. Melkoista! Eeva Soivio on roolissaan Ryhmäteatterin lavalla, kun se tapahtuu, hän vain sammuu. Seuraavan kerran hän havahtuu sairaalassa. Hänet on saatu takaisin! Jo lapsena Soivio tunsi, että sydän jyskyttää, mutta ei sii... Lue koko vinkki »
Myrkkymurhat-kirjan kannessa on pöydällä pillereiä, lääkeruisku, mortteli ja valkoista jauhetta.

Tarja Lappalainen: Myrkkymurhat

Nyt olikin käsittelyssä mielenkiintoinen kirja. Tarja Lappalainen on perehtynyt myrkkymurhiin. Siisti tapa päästää ihminen päiviltä... Kirjan ensimmäisessä osassa kerrotaan erilaisilla myrkyillä tehdyistä murhista. Heti aluksi kerrotaan Tiinasta, joka tarjoili anopilleen ketunmyrkyllä maustettua kahvia ja teki miehelleen myrkytettyä tupakkaa. Tä... Lue koko vinkki »
Jope-kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva Jope Ruonansuusta.

Tommi Saarela: Jope

Tommi Saarela on saanut aikaiseksi melkoisen opuksen Jope Ruonansuusta (1964–2020). Se kertoo varsin kattavasti Jopen elämästä. Kirjailija itse kertoo heti alkumetreillä, ettei koskaan tavannut Ruonansuuta. Koko kansan suosikki Jope Ruonansuu on siis todella tuttu kaikille ja hänen poistumisensa keskuudestamme oli iso menetys. Tarina kulkee tosi... Lue koko vinkki »
Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil -kirjan kannessa on vanha ja nuhjuinen perhevalokuva, jossa isä ja äiti pitelevät pientä lasta. Vanhempien silmien edessä on mustat palkit.

Mari Johanna Hauta-aho: Sit mutsi vietiin maijal ja faija lanssil

Tämä kirja kuuluu siihen kategoriaan, jota haluaa lukea. Siihen on oma syynsä. Kun lukee, miten vaikeaa jollain on ollut, osaa arvostaa omaa elämäänsä ja olla ruikuttamatta ihan turhista. Vaikka oma elämä ei olisikaan ollut ruusuilla tanssimista, mittakaavaa antaa kun lukee siitä, miten toisilla menee paljon huonommin. No, tässä kirjassa on sent... Lue koko vinkki »
Pahansisuinen-kirjan kannessa on vähän rakeinen valokuva Jouko Turkan kasvoista.

Kai Häggman: Pahansisuinen

Jouko Turkka (1942–2016) oli henkilö ja tapaus, josta ehkä jokaisella on jonkinlainen muistikuva ja jopa mielipide. Olen lukenut lukuisia näyttelijoiden elämäkertoja, joissa Turkka mainitaan milloin minkäkinlaisessa roolissa. En ole koskaan tavannut häntä, mutta muodostin hänestä jonkinlaisen profiilikuvan kaikista lukemistani tarinoista ja sen... Lue koko vinkki »
Monan katse -kirjassa on Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru -taulusta rajattu osa tytön kasvoja.

Thomas Schlesser: Monan katse

Tämä uusi ja ihana kirja on varsinainen herkkupala taiteen ystäville, isovanhemmille ja oikeastaan ihan kenelle tahansa. Itse ihastuin jo heti kansikuvaan, jossa on osa Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru -taulusta. Kirjan päähenkilö on Mona, joka on 10-vuotias ja saa sokeutumiskohtauksen. Aletaan pelätä, sokeutuuko tyttö lopulta kokonaan. Monan v... Lue koko vinkki »
Kuka pimeässä kulkee kirjan kannessa on tummasävyisiä lumpeita, oletettavasti naisen käsivarsi ja vähän hiuksia kannen reunassa. Kokonaisuus viittaa lammessa kelluvaan naisen ruumiiseen.

Elina Backman: Kuka pimeässä kulkee

Käsissäni on jo viides Elina Backmanin Saana Havas -dekkari. Olen kaikki edellisetkin lukenut ja tykännyt. Tykkääjiä riittää, koska kirjojen käännösoikeudet on myyty jo 17 maahan. Kuka pimeässä kulkee on tuttua Backmania, jossa tutuksi tulleet henkilöt ratkovat murhia, joilla ei mässäillä. Kaikki on jo tapahtunut, kun saavutaan paikalle ihmettel... Lue koko vinkki »
Stadin väkeä -kirjan kannessa on keltasävyinen mustavalkokuva, jossa on joukko ihmisiä rakennuksen edessä. Ihmiset ovat enimmäkseen työmiehiä, mutta joukossa on ainakin yksi nainen. Ihmisten joukossa on myös lämpöpattereita ja muita lämmityslaitteita, ja lisäksi kylpyamme, jossa istuu paidaton mies.

Anna Kortelainen: Stadin väkeä

Nyt on Anna Kortelainen taas tehnyt työn ja vaivan, kun on saattanut samoihin kansiin useamman tarinan. Stadin väkeä on kiinnostava kirja täynnä mitä mielenkiintoisimpia ihmisiä ja heidän tarinoitaan. Sain tämän kirjan parhaaseen mustikka-aikaan ja nappasin siitä äänikirjaversion metsään. Siellä sitten marjat poimiutuivat ihan kuin itsestään, ku... Lue koko vinkki »
Koti kadulla -kirjan kannessa on mustavalkoinen valokuva Tii Judénin kasvoista.

Tii Judén ja Laura Juntunen: Koti kadulla

Tämä kirja on rankka, koskettava ja ajatuksia herättävä. Jos sen nimi olisi Kotikadulla, niin se voisi olla herttainen tarina paikasta, jossa on asunut, mutta kun se on Koti kadulla, niin siitä on herttaisuus kaukana. Tämä kirja koskettaa: kuinka lapsi on hukassa, ei jaksa eikä osaa keskittyä ja miten vaan määrätään koko ajan lääkkeitä. Ottamatt... Lue koko vinkki »
Nimeltään Elias -kirjan kannessa on keltaisella taustalla neljä mustaa, valkoista ja vaaleankeltaista ihmisen siluettimaista rintakuvaa.

Kati Joutjärvi: Nimeltään Elias

Tämä kirja ei olisi lukulistallani, jollen olisi saanut tähän hienovaraista vinkkiä, johon tartuin kiinni. Miten todella iloinen olen siitä, että tulin lukeneeksi juuri tämän kirjan. Luin tätä aina iltaisin sängyssä ja miten se otti minut mukaansa! Tarina kulki mukanani päivisin ja aina illalla palasin sen pariin ja olin aivan innoissani. Nimelt... Lue koko vinkki »
Eliittiseksiklubin päiväkirja -kirjan kannessa on violettia silkkimäistä kangasta laskoksilla. Kirjan nimi on isoin vaaleanpunaisin glitterkirjaimin kankaan laskosten välissä. Viimeinen i-kirjain on kuohuviinilasi.

Enni Levi: Eliittiseksiklubin päiväkirja

Suurella mielenkiinnolla luin Enni Levin kirjan Eliittiseuralaisen päiväkirja, joka ilmestyi pari vuotta sitten. Uusi kirja pääsi sitten yllättämään. Mitäs nyt? Ensimmäisessä kirjassa Enni Levi kertoi, kuinka hankki opiskelurahoja, että voi valmistua ammattiin. Lukija on samaa mieltä: hyvä juttu. Vaan kun Levi sitten valmistuu ja saa ammattiaan ... Lue koko vinkki »
Hautausmaalla-kirjan kannessa on piirros miehestä istumassa hautamuistomerkin äärellä kirjoittamassa.

Hautausmaalla

Tartuin tähän kirjaan suurin odotuksin, koska tykkään hautausmaista. Tämä kirja ei kuitenkaan ollut ollenkaan sellainen kuin äkkiseltään kuvittelin. Koska niinhän se on, että jokaisella se on oma kokemuksensa. Tässä kirjassa niitä on 30 erilaista. Osaa en ymmärtänyt ollenkaan, mutta silti tiedän, ettei tarvitsekaan, koska joillekin ne ovat juuri... Lue koko vinkki »
Kuollut karkuteillä -kirjan kannessa on sinisävyinen rakeinen valokuva Lapista. Pitkospuut kulkevat kohti lampea.

Kati Routa: Kuollut karkuteillä

Nimen Kati Routa takaa paljastuu Katariina Romppainen, jolla nimellä hän on julkaissut muunlaista kirjallisuutta. Nyt dekkarikirjailija Kati Routa aloittaa uuden Lappiin sijoittuvan sarjan Kalman kaira. Heti aluksi olin, että hei, miehän tiedän tämän tyypin! Rosi Tikkuri on tuttu jo Roudan vuonna 2018 ilmestyneestä dekkarista Vihanpitäjät. Oli o... Lue koko vinkki »
Herra Kraa ja Pah Sanasammon jäljillä -kirjan kannessa on piirros korpista, jolla on hattu päässä, huivi kaulassa ja matkalaukku kädessä. Korpin vieressä säntää pieni violetti nelijalkainen karvapallo. Taustalla näkyy kaupunkimaisemaa ja vanhanaikaisia autoja.

Milla Paloniemi ja Olli Sarpo: Herra Kraa ja Pah Sanasammon jäljillä

Herra Kraa ja Pah Sanasammon jäljillä on lapsille tehty lasten kirja, mutta kannattaa tähän aikuisenkin tarttua. Jokaisessa aikuisessakin asuu se lapsi, kun sen vain välillä herättää. Kun aloin lukea tätä, en ollut lapsi enkä aikuinen, olin vain lukeva ihminen. Ilahduin kovasti jo henkilöistä: korppi Herra Kraa ja Pah, Johan Sepastian. Oli mukav... Lue koko vinkki »
Perhosten päiviä -kirjan kannessa on rakeinen ja syväterävyydeltään matala kuva polvipituiseen hameeseen pukeutuneesta naisesta ja harmaahousuisesta miehestä kävelemässä käsi kädessä niityllä. Kuva on rajattu niin, että ihmisten päitä ei näy.

Iida Aho: Perhosten päiviä

Olin jo aiemmin tutustunut Iida Ahon kirjaan Kesän tango, josta tykkäsin. Nyt sitten ilmestyi tämä Perhosten päiviä, jonka otin heti haltuun. Oletin, että Pääskyniemi-sarja jatkuu siitä, mihin se jäi… eipä käynytkään niin, vaan tämä kirja onkin ihan itsenäinen osa. Jos Kesän tangossa oli pääosassa Kristiina, niin tässä kirjassa seikkailee Ursula. ... Lue koko vinkki »
Säädytön-kirjan kannessa on vaaleaa liljakuvioitua tapettia kirjan nimen taustalla.

Henrika de Kermadec: Säädytön

Kun sain tämän kirjan, olin ensin, että mitä hemmettiä olen tilannut, jonkin ulkomaisen romanttisen hömpän? Vaan kun aloin tarkemmin ottaa tilanteen haltuun, niin olin heti ihan innoissani. Ehei, tämä on suomalaisen naisen korona-ajan tarina, joka puree! Henrika de Kermadec kertoo heti kättelyssä, että ”Tämä on tosielämän satu” ja sitten paljon ... Lue koko vinkki »
Skorpionin isku -kirjan kannessa on nuori jalkapalloilija polvillaan kentällä kädet pystyssä. Pelaajalla on sininen peliasu ja turkoosilta taivaalta sataa kultakonfettia hänen päälleen.

Jukka Behm: Skorpionin isku

En ole nuori tai varhaisnuori, enkä edes ymmärrä urheilusta mitään, mutta tämä Jukka Behmin kirjasarja ihmepoika Leonista on uponnut minuun ihan täysillä. Olen lukenut ja kuunnellut näitä kolmea kirjaa ja tämän trilogian päättävän Skorpionin iskun olen kuunnellut kahdesti. Silti se on vielä käsissäni ihan fyysisenä kirjana ja otan sen syliin ja hal... Lue koko vinkki »
Kuoleman pitkät jäljet -kirjan kannessa on Kit Karisma kävelemässä palmujen reunustamalla kadulla laskeva auringo selkänsä takana.

Ari Wahlsten: Kuoleman pitkät jäljet

Pääsin lukemaan tästä kirjasta jo tulostusversion, koska... no, niin vain pääsi käymään. Minulla oli jo ollut kova ikävä Kit Karismaa, joten jälleentapaaminen oli kyllä erityisen mukavaa. Jo kirjan kannesta huomaa, että Karisma on soukempi ja nuorempi ja niin on, sillä Kuoleman pitkät jäljet vie Karisman nuoruutensa Miamiiin. Kaikki alkaa kuiten... Lue koko vinkki »