Revolutionary Roadin kannessa on kuva punaisesta 1940-luvun autosta pihalla.

Richard Yates: Revolutionary Road

Joistakin kirjoista sen vaan tietää heti. Jo ensimmäinen virke tai ensimmäinen sivu saattavat antaa siitä viitteitä. Viimeistään ensimmäisen luvun loppuun mennessä asia on selvä: että nyt on hyvä. Sen jälkeen onkin mahtavaa vain lasketella kirjan loppuun asti. Richard Yatesin Revolutionary Road on sellainen kirja. Eikä tämä ole Revolutionary ... Lue koko vinkki »
Äidinrakkauden sinisävyisessä kannessa näkyy osa kivääriä pitelevästä hahmosta, jolla on punainen käsivarsinauha.

Mikko Haaja: Äidinrakkaus

Mikko Haajan Äidinrakkaus-romaanin ydintarina on hyvä: 1900-luvun alkupuolella itäsuomalaisessa maalaistalossa on kaksi poikaa. Toinen heistä on isäntäväen poika Matti ja toinen on talon emäntäpiika Fiinan poika Eetu. Pojat ovat samanikäiset, he kasvavat rinta rinnan ja parikymppisinä tekevät talon töitä tasaväkisinä. Yksi harvoista heitä erottavis... Lue koko vinkki »
Hopeapeilin sinisävyisessä kannessa on venäläishenkisiä piirroksia: ortodoksikirkkoa, puita, aseita, ihmishahmoja ja muuta koristekuviota.

Miina Supinen: Hopeapeili

Olen tainnut lukea kaikki Miina Supisen aikuisten kirjat, Liha tottelee kuria -kirjasta (2007) alkaen. Uuden Hopeapeilin edeltäjä Kultainen peura ilmestyi 2024 ja jos sen kansi oli punasävyinen, niin tämä uusi Hopeapeili on sinisävyinen, mutta muuten samaa sarjaa. Taas mennään 1800-luvulle ja rajan takaisiin seutuihin. Hopeapeilissä pääosassa ov... Lue koko vinkki »
Eedenin aamunkoiton kannessa sinistä taivasta vasten roikkuu appelsiininoksa, jossa on viisi appelsiinia. Kannen kummaltakin puolelta käsi kurottaa kohti appelsiineja.

Karim Kattan: Eedenin aamunkoitto

Khamsin-tuuli kantaa hiekkaa Saharasta. Eedenin aamunkoitossa khamsin viriää helmikuussa ja hiekkamyrskyä mukanaan tuova tuuli ravisuttaa Palestiinaa ja Israelia tauotta lokakuuhun asti, peittäen kaiken hiekkaan.  Siihen kaikkeen totuttiin. Unohdettiin jopa, ettei se ollut  normaalia. Tuolle kaudelle ei keksitty nimeä. Kesäksi sitä sanotti... Lue koko vinkki »
Yli-ihmisiä-kirjan kannessa on vaaleaa, halkeillutta seinää ja sen edustalla omenoita.

Juli Zeh: Yli-ihmisiä

Ylöjärveläinen pienkustantamo Huippu julkaisee kirjoja erityisesti saksalaiselta kielialueelta. Anne Kilpi toimii sekä kustantajana että suomentajana. Juli Zehin teos Yli-ihmisiä herätti kiinnostukseni jo kauniin kannen ansiosta. Alkuteoksen nimen Über Menschen voi kääntää joko "ihmisten yläpuolella" tai vaihtoehtoisesti "yli-ihmiset", mikäli sanat... Lue koko vinkki »
Talvikappelin kannessa on holvi-ikkunan muotoinen kuva, jossa näkyy munkinkaapumainen hiha.

Joel Haahtela: Talvikappeli

Luulisin, että monipuolinen kirjailija Joel Haahtela on vuosien kuluessa ja tuotannon karttuessa saavuttanut ihan omanlaisensa lukijakunnan – hän ei ole ehkä tuotannoltaan kaikista monipuolisin, mutta hänen elämänsä, sikäli kuin siitä tiedämme, perin erikoinen: hänhän on kirjailijuuden lisäksi psykiatri ja ortodoksisen kirkon diakoni (mainittakoon ... Lue koko vinkki »
Paljon vartija -kirjan kannessa on myrkynvihreällä taustalla palasia valokuvista.

Yael van der Wouden: Paljon vartija

En perehtynyt kovin tarkasti etukäteen Yael van der Woudenin esikoisromaaniin Paljon vartija. Tiesin vain sen, että kirjaa oli paljon kehuttu. Se osoittautui todellakin kehujen arvoiseksi ja onnistui vieläpä tarjoamaan yllätyksiä. Siksi en suosittele sinua lukemaan tätä kirjavinkkiä yhtään pidemmälle. Tartu vain suoraan kirjaan! Tai käy ensin lukem... Lue koko vinkki »
Silmät-kirjan kansi on punainen, vanhanaikaisen kirjan kansi, jossa on kultaiset koristelut ja kultainen lukitus. Keskellä näkyy haaleasti silmät.

Heikki Kännö: Silmät

Poikajoukko murtautuu antiikkiliikkeeseen miehitetyssä Pariisissa vuonna 1943. Mukana on nuori Lucien Demeny, joka pihistää paksun lukolla varustetun vanhan muistikirjan, Enkelin kirjan, jonka sisälehdellä hän törmää pelottavaan silmäpariin sekä omituiseen nimiluetteloon. Pian ryöstön jälkeen poikakoplan johtohahmo murhataan ja Lucien pelkää aiheut... Lue koko vinkki »
Jälkeläinen-kirjan kannessa on Sir George Clausenin maalaus A Village Maiden, joka esittää nuorta naista vaaleassa asussa, taustallaan vehreä niitty.

Bernhard Schlink: Jälkeläinen

Jos haluat lukea tämän vuoden kirjasadosta vain yhden kirjan ja toivot sen olevan vanhan ajan oikea romaani, se voisi mainiosti olla tämä Jälkeläinen. Siinä on polveileva juoni yllättävine käänteineen, mielenkiintoisia ja monipuolisia henkilöhahmoja, sosialismin ja kapitalismin yhteiskuntien kuvausta, aatteiden ristiriitoja sekä omanlaistaan rakkau... Lue koko vinkki »
Oivallisia naisia -kirjan kannessa on vanhanaikaisen näköinen piirros nuoresta naisesta pitelemässä teekuppia. Naisella on erikoinen, monitulkintainen ilme. Taustalla näkyy muita naisia ja Lontoon siluettia.

Barbara Pym: Oivallisia naisia

Mildred Lathbury on oivallinen nainen, ”oitis paikalla kun jotain tapahtuu”, kuten paikallinen kirkkoherra ilahtuneena toteaa. 1940-luvun sodanjälkeisessä Lontoossa näitä oivallisia naisia tarvitaankin pyörittämään asioita. Mildred työskentelee osa-aikaisesti köyhtyneiden herrasrouvien asioita hoitavassa yhdistyksessä, mutta yhtä lailla tärkeää hän... Lue koko vinkki »
Pariton tanssikenkä -kirjan kannessa kesämekkoinen nainen istuskelee kiviaidalla. Naisella on paljaat jalat ja hänen vierellään on yksi sininen kenkä. Taustalla näkyy keltainen puutalo.

Mari Renko: Pariton tanssikenkä

Mari Renko jatkaa Ikoset-sarjaa. Kolmannessa osassa Ikosten sisaruksista vuorossa on Elias. Tarinat sijoittuvat Pielisen rannalle, Nurmekseen. Hienosti on saatu taas kaksi aikaa kulkemaan rinnakkain, sillä on nykyaika ja sitten eletään vuotta 1945. Onkin mielenkiintoista, kuinka ne saadaan kiedottua yhteen. Elias kuitenkin on siellä keltaise... Lue koko vinkki »
Kauneuksien lokikirjan kannessa on päällekkäin vaaleanpunainen ja vihreä neliö.

Elina Hirvonen: Kauneuksien lokikirja

Elina Hirvosen Kauneuksien lokikirja on Rakkauksien lokikirjan aloittaman trilogian toinen osa. Moni piti ensimmäisen osan vahvuutena tilanteesta ja ajatuksesta toiseen liukuvaa kerrontaa, joka kutoo yhteyksiä henkilökohtaisen kokemuksen ja maailman tapahtumien välille. Kauneuksien lokikirja jatkaa samoilla linjoilla tarkastellen muistamista ja väk... Lue koko vinkki »
Sunnuntain kannessa on kuva yksinäisestä nojatuolista. Kuvan päällä on näkymä taivaasta, jossa lentää lintuparvi.

Ester Ståhlberg: Sunnuntai

Isä on tähän asti katsonut vain siihen raollaan olevaan oveen, jonka taakse katosit, ja siihen valonsäteeseen, jonka jälkeesi jätit. Joskus tuntuu kuin hänkin olisi nähnyt jotakin sen oven takana häämöttävän ja saanut sen hivuttavan ikävän. Sinuako hän niin katkerasti kaipaa? Sinuako, Yrjö. Presidentin puoliso Ester Ståhlbergin Sunnuntai-romaan... Lue koko vinkki »
Marjaniemen kannessa on kukkia vaasissa. Kukat ovat osin jo nuutuneita.

Siina Tiuraniemi: Marjaniemi

Marjaniemi kiinnosti minua, koska se kertoo kommuunista, ihmisistä jotka asuvat samassa talossa. Olisi vaikea kuvitella, että itse kykenisin moiseen. Tässä kirjassa talo sijaitsee Marjaniemessä ja on nimeltään Lempilä, ja siellä asuu kirjastolaisia. Pienempi poliisi katsoo häntä ja näyttää miettivän, onko "kirjastolaiset" jonkinlainen lahko tai... Lue koko vinkki »
Amalia, Amalia! -kirjan kannessa on piirros lasisesta säilykepurkista, jonka sisällä on vihreitä kasveja, valkoinen huvila, kolme naisnukkea ja pari kanaa. Purkin ulkopuolella on kameramieshahmo ja kovakuoriainen.

Eeva Åkerblad: Amalia, Amalia!

Runoilijana Huolenpitoja-proosarunoelmalla debytoineen Eeva Åkerbladin esikoisromaani esittelee meille vanhan pitsihuvilan asukkaineen. Dokumentaristi Erik A. Hyvärinen on saanut tehtäväkseen taltioida seudun kaikki vanhat Karjalasta tuodut pitsihuvilat ja jäljellä on enää viimeinen. Hyvärinen pitää sitä ensialkuun hylättynä ja asumattomana, mutta ... Lue koko vinkki »
Pitkän aukean kannessa on oranssinsävyinne sumea kuva, jossa on perhosta pitelevä käsi ja osa ihmisen kasvoista.

Tommi Kinnunen: Pitkä aukea

Johannes Löytövaaran elämää ei ole enää monta hetkeä jäljellä. Hoitokodissa makaava vanhus löytää harhailevasta mielestään vielä muistijäljen, rakkaan Kaarinansa, ja hänet Johannes haluaa vielä muistaa. Tommi Kinnusen Pitkä aukea vie lukijan jälleen tuttuun Kuusamon neljäntienristeyksen valokuvaamoon, aivan kuten Neljäntienristeyksessä ja Lopotissa... Lue koko vinkki »
Verta valkokankaalla -kirjan kannessa on vesivärimaalaukselta näyttävä kuva tummasta hahmosta keltaisen asemarakennuksen edessä.

Tommi Liimatta: Verta valkokankaalla

Tommi Liimatan tekstiä on aina ilo lukea, sillä se on niin rikasta ja antoisaa, sellaista, jonka mukaan oikein tempautuu. Verta valkokankaalla -kirjan ensimmäinen osa kertoo perheestä, joka muuttaa maalle ajan hengen mukaan, sillä eikös se ole jotenkin sitä, kun peruskaupunkilaiset haluavat maalle ja luontoon. No, kaupunkiasunto pitää myydä, mut... Lue koko vinkki »
Nimet-kirjan kannessa on vihreiden ja vaaleanpunaisten kolmioiden leikkauspisteessä kuva nuoresta miehestä, josta lähtee kolme varjoa eri suuntiin.

Florence Knapp: Nimet

Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Nimi on enne. Niinhän sitä sanotaan. Voiko etunimellä olla ratkaiseva merkitys koko loppuelämän kannalta? Florence Knapp väittää esikoisromaanissaan Nimet, että voi olla. Vauvalle valittu nimi on kuin perhosen siivenisku, joka saa aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa, ensimmäinen sykäys peruuttamat... Lue koko vinkki »
Marius-kirjan kannessa on taustalla mustavalkoinen, tummasävyinen kuva miehen paljaasta rinnasta, ja sen päällä vaaleanpunaisia ruusuja.

Sirpa Kähkönen: Marius

Kuusikymppinen Lili viettää elokuista hellepäivää pienessä puutarhamökissä vanhan kartanon alueella. Päivän aikana ei tarvitse tehdä paljoakaan; Lili käy aamusella saunassa, touhuilee niitänäitä ja enimmäkseen odottaa. Ranskalainen vieras, parikymppinen Marius, on lähtenyt pois edellisenä iltana, mutta unohtanut jotain ja palaa sitä kenties hakemaa... Lue koko vinkki »
Julietten toinen elämä -kirjan laventelinsävyisessä kannessa näkyy kaksikerroksinen talo, jossa on ikkunaluukut avoinna.

Sami Joensuu: Julietten toinen elämä

Mutta minä kirjoitan silti, sillä joskus sanat ovat ainoa tapa hengittää. Kun jättää turvallisen työn pankissa Pariisissa ja muuttaa etelään viinitilalle, asetelma antaa mahdollisuuksia tavallisempaankin tarinaan. Sami Joensuun Julietten toinen elämä ei kuitenkaan ole perinteinen viihdekirja mainituista aineksista. Tarinassa on paljon herkky... Lue koko vinkki »